Arkisto

Luonnonoikku

Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineen sisäänpääsyprosentti on pienempi kuin esimerkiksi oikeus- tai lääketieteellisen tiedekunnan. Vuonna 2013 Ari Piik oli yksi niistä onnekkaista, jotka selvisivät voittajina viestinnän pääsykokeista. Viestinnän opintojen aloittamisen sijaan hän kuitenkin suuntasi syksyllä Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun. Mitä tapahtui?

Ari Piik

Vuonna 2013 viestinnän oppiaineeseen haki 792 henkilöä. Heistä 363 henkilöä osallistui valintakokeeseen. Vain 25 henkilön suoritus riitti opiskelupaikkaan. Yksi tämän tiukan seulan läpi selvinneistä oli lahtelainen Ari Piik. Hän ei kuitenkaan koskaan aloittanut viestinnän opintoja, vaan saman vuoden syksyllä suuntasi Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun.

Viestinnän opiskelijana ja vieläpä saman vuosikurssin edustajana on vaikea ymmärtää, kuinka kukaan hakuprosessin läpi käyneistä voisi luopua opiskelupaikastaan. Tästä on otettava selvää.

Tapaan Ari Piikin Ruoholahden Faro-ravintolassa lähellä tunnettua kansainvälistä konsulttitoimistoa, jossa hän on töissä. Lounasaikaan ravintola on täynnä jakkupukuisia naisia ja kauluspaitaisia miehiä. Myös Piikillä on päällään kauluspaita ja hyvin istuva pikkutakki, jotka saavat hänet näyttämään stereotyyppiseltä kauppisopiskelijalta.

Piik kertoo haaveilleensa jo peruskoulussa bisnesmiehen urasta. Lukion jälkeen hänelle oli itsestään selvää hakea kauppakorkeakouluun, jonne hän pääsikin sisään ensimmäisellä yrittämällä. Kauppiksessa aloittaminen kuitenkin viivästyi armeijan takia, ja varusmiespalvelus antoi aikaa ajatella.

”Usein sanotaan, että on siistiä tehdä harrastuksesta ammatti. Se kuulemma tekee onnelliseksi. Kulutin tuohon aikaan paljon mediaa ja olin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Yhtäkkiä tuntui selvältä lähteä viestintäalalle. Haaveilin jonkin ison lehden päätoimittajuudesta.”

Armeijan jälkeisen kevään Piik vietti työharjoittelussa Shanghaissa. Päivisin hän kävi töissä ja iltaisin luki viestinnän pääsykokeisiin.

”Se ei ollut ehkä paras tapa nauttia elämästä ulkomailla”, hän naurahtaa.

Piikin mukaan työn ja pääsykokeisiin lukemisen yhdistäminen ei ole mahdottomuus.

”Luin viestinnän pääsykoekirjan muutaman kerran läpi, mutta aika pian tuli raja vastaan. Kuinka hyvin yhden kirjan pystyy oppimaan ulkoa? Pänttäämisen jälkeen mitattiin enää sitä, kuka osaa soveltaa kirjan sisältöjä parhaiten. Minulla kävi hyvä tuuri, sillä osasin pistää lukemani käytäntöön.”

Piik oli otettu, kun hän kuuli hyväksymisestään valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Koska viestinnän opiskelijoita otetaan sisään hyvin vähän, oli hän ylpeämpi viestinnän kuin kauppakorkeakoulun opiskelupaikasta. Hetken hän jopa elätteli toiveita molempien alojen samanaikaisesta opiskelusta, mutta hautasi aikeen nopeasti.

”Päätin valita alan, josta olin haaveillut pidempään.”

Nyt Piik opiskelee pääaineenaan rahoitusta ja työskentelee strategisen konsultoinnin harjoittelijana. Hän kertoo olevansa tyytyväinen valitsemaansa polkuun. Miehen haaveena on perustaa tulevaisuudessa oma yritys, jossa viestinnälläkin olisi sijansa. Piik kun uskoo vahvasti Jari Sarasvuon toteamukseen: “Kaikki johtajat tekevät rahansa puhumalla.”

”Liike-elämässä on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka kykenevät vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan ja niitä, jotka ovat viestinnällisesti ja verbaalisesti mustia aukkoja.”

Ei ole vaikea arvata, kumpaan joukkoon Ari Piik haluaa itse kuulua.


Viestinnän opiskelupaikan peruminen on harvinaista

Viestinnän oppiaine on yksi Helsingin yliopiston suosituimmista hakukohteista. Viime vuosina viestintää opiskelemaan on hyväksytty noin 25–30 uutta pääaineopiskelijaa joka syksy. Vain harva on jättänyt paikan vastaanottamatta. Tilastot eivät tosin kerro sitä, kuinka moni opiskelupaikan vastaanottaneista ei suorita opintoja.

Viestinnän oppiaineen tilastot eroavat merkittävästi muiden Helsingin yliopiston oppiaineiden vastaavista. Esimerkiksi matemaattisissa aineissa opiskelupaikkansa peruneita on ollut useita kymmeniä vuosittain. Toisaalta opiskelupaikkojen määrät näissä aineissa ovat paljon viestintää suurempia ja lunastettavissa suoraan ylioppilaskokeiden tuloksilla raskaan pääsykoerumban sijaan.


Kuva: Ari Piik

Arkisto

Kuka luulet olevasi, Anne Berner?

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, kuka luulet olevasi?

Olen kolmen pojan äiti – elämäni tarkoitus on aina määrittynyt perheen kautta. Sielultani olen yrittäjä. Yrittäjyys on opettanut päätöksentekoa ja vastuunkantoa. Missioni on olla toiselle ihmiselle käytettävissä, ja tätä kautta järjestö- ja vapaaehtoistyö on kuljettanut minut politiikkaan ja yhteiskunnalliseen tehtävään.

ab4

Olet Vallila Interiorin pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja. Mikä on tähän mennessä suurin oppisi politiikan kentältä, jota aiot yrittäjänä hyödyntää?

Demokratian perusolemukseen kuuluu kuunnella kaikkia niitä tahoja, joita asia koskee. Kunnioitan myös entistä enemmän julkisella sektorilla työskenteleviä. Ministeriys on osoittanut, että johtamisen taitoa on saada kaikki kulkemaan samaan suuntaan, vaikka toiseen suuntaan olisi vetoa.

ab6

Vääristääkö vahva valtiollinen Yleisradio kiristyvän mediakentän kilpailuasetelmaa?

Media on välttämätön osa demokratiaa ja hyvinvoiva media on keskeinen osa yhteiskunnan kehitystä kulttuurin, kielen ja demokratian toteutumisen kannalta. Kannustan koko mediatoimialaa uusien palvelujen ja liiketoimintojen kehittämiseen, tilausta on sekä kaupalliselle että julkista palvelua tarjoavalle medialle. On tärkeää pohtia, miten parannamme omia kilpailuedellytyksiämme isojen kansainvälisten mediatoimijoiden puristuksessa.

Yleisradion tehtäviä, rahoitusta ja uudistamista pohditaan hiljattain toimintansa aloittaneessa parlamentaarisessa työryhmässä.

ab1

Mikä on viestinnän ja liikenteen yhdessä pitämisen funktio tänä päivänä?

Liikenne ja viestintä lähestyvät toisiaan entisestään: virtuaalisilla palveluilla voidaan esimerkiksi osin poistaa fyysisen liikenteen tarvetta. Tämä näkyy muun muassa pankkipalvelujen siirtymisessä verkkoon. Digitalisaatio toimii tämän kehityksen vauhdittajana, mutta se vaatii toimiakseen tehokkaita ja turvallisia tiedon hyödyntämistapoja sekä edistyksellisiä viestintäverkkoja ja teknologiaratkaisuja.

Digitalisaatio ja automatisaatio tehostavat liikenteen toimintaa ja parantavat sen sujuvuutta ja turvallisuutta. Tulevaisuuden liikenne on palvelu, jossa ajantasaisen tiedon avulla on tarjolla erilaisia helppokäyttöisiä ja joustavia liikkumis- ja kuljetuspalveluja. Esimerkeiksi nostaisin kutsuohjatut kuljetuspalvelut, lennokeilla tehtävät tavaralähetykset ja automaattiajoneuvot.

ab5

Hallituksen kärkihankkeita ovat norminpurku ja digitalisaatio. Millaista norminpurkua aiot toteuttaa viestintäkentällä?

Ajan kuluessa tehottomiksi muuttuneet tai innovatiivista toimintaa estävät säännökset eivät palvele toimialan etua. Myös viestinnän toimialalla on sääntelyä, jota on tarkasteltava kriittisesti.

Turhien normien purkaminen avaa mahdollisuuksia. Digitaalinen kehitys on jo nyt lisännyt räjähdysmäisesti median sisältöpalvelujen tarjontaa ja haastanut nykyisiä toimijoita. Moderni kuluttaja haluaa käyttöönsä uusia ja parempia palveluita viestinnän eri muodoissa.

ab3

Printtimedia tekee kuolemaa. Miten aiot edistää journalismin edellytyksiä digimuodossa?

Oleellista on, että poistetaan median digitalisoitumista vääristäviä ja hidastavia tekijöitä. Printtimedian ja digitaalisen median välisen verotuksen tasaaminen on hyvä keino.Tämän lisäksi on hyvin tärkeää varmistaa teknologianeutraali ja tasapuolinen toimintaympäristö muillakin tavoin. Tällä hetkellä kotimaiset toimijat ovat usein vaikeammassa asemassa kuin kansainväliset. Muun muassa mainonnan rajoitukset eivät kohtele toimijoita tasapuolisesti, ja tähän tulee puuttua. Meitä vaaditaan vaikuttamaan myös Euroopan Unionissa, josta suuri osa media-alaa koskevasta normistosta on peräisin.

Kaupallisen median pärjääminen on monipuolisen tiedonvälityksen kannalta avainasemassa. Laatujournalismin edellytykset heikkenevät, jos toimintaa joudutaan vaikean taloustilanteen vuoksi supistamaan. Luotan kuitenkin mediatoimijoihimme ja siihen, että sopivat toimintamallit löytyvät. Esimerkiksi alue- ja paikallistuntemus on hyvä valttikortti. Tarve saada journalistista sisältöä lähiympäristöstä ei varmasti katoa. Lisäksi median innovaatiotuen kautta voi saada rahoitusta, vaikka se ei välineenä olekaan aivan toivotulla tavalla toiminut.

Kuinka pitkälle uskot printin sinnittelevän?

Mielestäni sisältö on viestin kanavaa tai välinettä oleellisempi. Olen varma, että printtiä tuottavat mediatalot kehittävät innovatiivisia ja asiakaslähtöisiä uusia palveluja, jotka korvaavat tai täydentävät niiden nykyistä tarjontaa. Muutos ei ole tappio vaan myös mahdollisuus, johon kotimainen mediatoimiala on mielestäni jo tarttunut.

ab1

Miten määrittelisit ilmiön median murros Suomen mediakentällä?

Median murros on osa yhteiskunnan digitalisaatiota. Markkinoille tulevat uudenlaiset palvelut haastavat aika- ja välineriippuvaisen perinteisen median. Muutos näkyy perinteisen median uudelleenorganisoitumisena ja toiminnan uudelleenkohdentamisena.

Median murros on myös osa Suomen kansainvälistymistä. Digitaalisuus ja kansalaisten median käyttötapojen muutos ovat helpottaneet kansainvälisten toimijoiden saapumista Suomen markkinoille.

Onko sosiaalinen media tulosvastuullisen ministerin paras työkalu?

Sosiaalinen media on yksi työkalu muiden joukossa. Jokaisella medialla on omat etunsa ja käyttötarpeensa.

Sosiaalinen media on suora yhteys kansalaisiin, nopea ja kansankielinen. Se ei kuitenkaan poista tarvetta joukkoviestimien käyttöön. Meneillä olevista asioista, linjauksista ja päätöksistä on kerrottava kaikille tasapuolisesti, avoimesti ja samanaikaisesti. Tässä piilee joukkoviestinten voima.

ab2

Sinua on tituleerattu Suomen elinkeinoelämän rautarouvaksi. Täällä naiset ovat löytäneet tiensä politiikan huipulle, mutta tasa-arvo ei näytä toteutuneen yritysmaailman johdossa. Mistä tämä johtuu?

Yritysten johdosta ja elinkeinoelämästä löytyy erinomaisia naisia jo nyt, ja lisäksi tulossa on mahtava nuori sukupolvi. Kyse on valinnoista. Naiset valitsevat usein tehtäviä arvolähtöisesti, jolloin yhteiskunnalliset asiat saattavat saada etusijan. Tarvitsemme kaikille sektoreille enemmän naisia, jotka toimivat esimerkkeinä ja tikkaiden rakentajina.

Olet julkisesti asettanut itsellesi neljä vuotta aikaa tehdä tuloksia ja jättäväsi sitten politiikan. Mikset halua antaa kansalle mahdollisuutta arvioida työsi tulosta demokratian keinoin seuraavissa vaaleissa?

Ilmoitin vaalikentillä etukäteen tavoittelevani yhtä kautta kansanedustajana, joten olen mitannut päätökseni kertaalleen äänestäjillä. Tarvitsemme enemmän liikkuvuutta julkisen ja yksityisen sektorin välille, jotta saisimme levitettyä tietoa ja osaamista laajemmin.

Mitä Vallilan kangasta nykyinen hallituksenne voisi edustaa ja miksi?

Toim. huom. Ministeri ei suostunut ottamaan kantaa kysymykseen.


Kuva: Anne Berner

Arkisto

”Viihteen ja sosiaalipornon raja on veteen piirretty viiva”

Annette Ekengren, Pauliina Martikainen

Journalismi ja lobbaus, onko toista ilman toista?

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola:

Rajat ryskyvät ja paukkuvat. Journalistit ovat hyviä lobbareita, sillä heillä on ymmärrystä yhteiskunnasta, viestinnällisiä taitoja sekä tietoa siitä, kuka on kuka, eli ketä kannattaa lobata. Journalisti voi hypätä lobbariksi, joka konsultoi vaikuttajaviestintänsä ulkoistaneita yrityksiä tai organisaatioita. Syntyy rajoja rikkovia ammattilaisia, joiden ongelmana on tuotosten laatu ja läpinäkyvyys. Olisi hyvä, että pystymme erottamaan kenen etuja ajetaan. Avaimia ovat viestinnän ammattilaisten oma etiikka sekä mediakasvatus. Mikäli eettisyys ei toteudu, voi yhteiskunnalliselle, läpinäkyvyyttä lisäävälle säätelylle olla tarvetta.

Mihin asettuu viihteen ja sosiaalipornon raja?

ITV Studios Nordicin tuottaja Kai Herdin:

Viihteen ja sosiaalipornon raja on veteen piirretty viiva. Dramaattisista hahmoista syntyy mielenkiintoista viihdettä. Julkisuuteen astutaan yleensä tietoisesti ymmärtäen sen lainalaisuudet ja heikentynyt yksityisyyden suoja. On kuitenkin tapauksia, jotka eivät niitä ymmärrä. Tällöin jutun toimittajalla tai tuottajalla on vastuu kyseessä olevan ihmisen hyvinvoinnista. Sosiaalipornon puolelle siirrytään silloin, kun toimittaja tai tuottaja pyrkii tietoisesti hyötymään siitä, ettei kohteena oleva ihminen ymmärrä toimintansa ja esiintymisensä seurauksia. Kun ihminen saatetaan tietämättään naurunalaiseksi kasvavien levikkien tai katsojalukujen toivossa, liikutaan kyseenalaisella alueella.

Missä kulkevat sananvapauden rajat? Mikä tai kuka sananvapautta voi rajoittaa?

Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari:

Sananvapauden uloimmat rajat määrittelee lainsäädäntö. Väärinkäytöstä voi seurata rangaistus tai vahingonkorvausvelvollisuus. Sananvapautta rajoittavat esimerkiksi kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevat kriminalisoinnit. Sananvapautta rajoitetaan myös vapaaehtoisesti, kuten esimerkiksi sitoutumalla hyvää journalistista tapaa koskeviin itsesääntelynormeihin. Lisäksi myös niin sanottu itsesensuuri ja hyvät tavat vaikuttavat siihen, miten me sananvapauttamme käytämme. Koska sananvapaus on perustuslailla suojattu oikeus, sitä voi rajoittaa vain lailla, jota riippumattomat tuomioistuimet tulkitsevat.


Bees & Honey –palstalla asiantuntijat vastaavat viestinnässä ja opiskelussa mietityttäviin kysymyksiin.

Arkisto

Opinnäytteet

Kandidaatintyössä syvennytään suomalaiseen populismiin

Ronja_f

Kolmannen vuoden opiskelija Ronja Inkovaara, 22, tarkastelee kandidaatintyössään populismia ja erityisesti sitä, miten populismin tapa määritellä kansaa ottaa jotkut sen osaksi ja toisaalta sulkee toiset sen ulkopuolelle.
Inkovaara valitsi aiheen sen ajankohtaisuuden vuoksi. Muun muassa maahanmuuton takia suomalaisuuden määritelmä on murroksessa.
“Jotkut korostavat perinteistä suomalaisuutta ja vaativat maamme rajojen sulkemista, mutta samaan aikaan elämme kansainvälisessä maailmassa”, Inkovaara huomauttaa.
Näiden tekijöiden muodostama ristiriita kiinnostaa Inkovaaraa, ja aiheen lähestyminen populismin näkökulmasta tuntuu hänestä luontevalta.

Gradu tutkii journalistien muuttovirtaa toimituksista viestintätoimistoihin

Elina_f

Elina Väntönen keksi graduaiheensa huomattuaan, että monet hänen toimittajaystävistään olivat siirtyneet töihin viestintätoimistoihin. Gradussaan Väntönen tutkii ilmiön syitä ja journalistien sopeutumista uuteen työympäristöön ammatti-identiteetin näkökulmasta.

Kaikkein haastavin työvaihe oli Väntösen mukaan teorian ja omien löydösten yhteensovittaminen, vaikka kirjoittaminen sujui muuten melko vaivattomasti.

Väntönen suosittelee pitämään enintään päivän taukoja kirjoittamisesta, jos gradun haluaa saada nopeasti tehtyä.

”Jos gradun kirjoittamisesta tulee vuoden prosessi, alkaa helposti pyrkiä täydellisyyteen”, hän huomauttaa.

Väitöskirja tarkastelee politiikan ja median suhdetta

Juho_f

Juho Vesa tutkii viimeistelyä vaille valmiissa väitöskirjassaan poliittisen päätöksenteon ja mediajulkisuuden suhdetta. Hän perehtyy työssään siihen, millaisena päätöksentekijät kokevat julkisen keskustelun päätösvalmistelusta. Lisäksi hän tarkastelee median roolia päiväjärjestyksen asettajana politiikassa.

Vesalla ei etukäteen ollut tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä kaikkea hän väitöskirjassaan tutkisi, vaan ideoita on syntynyt pitkin matkaa. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joten sen muoto on perinteistä vapaamuotoisempi.

Hänen neljän artikkelinsa kattoteemana on mediajulkisuuden ja poliittisen päätöksenteon suhde.

”Artikkeliväitöskirjassa voi käsitellä eri aiheita, kunhan ne liittyvät jotenkin toisiinsa”, hän kertoo.


Kuvat: Annette Ekengren

Arkisto

Nykytanssija pakenee taiteen rajoja

Nykytanssitaiteilijalle ruumis on viestinnän väline. Taneli Törmä etsii ihmisen rajoja performansseilla ja videokuvalla ja toivoo, ettei taidetta tarvitsisi aina lokeroida.

taneli_törmä-(9)

Kun Taneli Törmä opiskeli balettitanssijaksi Kansallisoopperassa, hän ei aavistanut tekevänsä jonain päivänä tällaisia esityksiä. Nyt ei olla oopperan suurella näyttämöllä vaan avoimessa näyttelytilassa.

Lattialla lepää yhdeksän metriä leveä taulu, jonka ääressä Törmä viettää yhteensä 130 tuntia. Hän piirtää taulua täyteen tikku-ukkoja ja tarkkailee, mitä keholle ja mielelle tapahtuu piirtäessä. Tilan laidalla näyttelyvieraat näkevät paitsi liikettä ja kuvataidetta, myös performanssin.

Juuri tällaisista projekteista Törmä nykyään nauttii. Nykytanssitaiteilija tahtoo teoksissaan kyseenalaistaa, mitä tanssi on ja mitä se saa olla.

Kiinnostus kokeilevaan nykytanssiin syttyi pikkuhiljaa lähes pakon sanelemana. Klassisen baletin opiskelijalla muun muassa nilkat olivat usein kovilla. Lopulta loukkaantumiset puskivat katsomaan tanssia perinteisten raamien ulkopuolelta. Lisäksi ihmiskehon rajallisuus alkoi tulla taaperosta asti tanssineen Törmän visioiden tielle.

”Kun on tanssinut koko ikänsä, täytyy jossain vaiheessa alkaa etsiä ilmaisuvoimaa muualtakin. Pelkkä liike ei aina anna tarpeeksi”, Törmä kertoo.

taneli_törmä-(3)

Törmä löysi poikkitaiteellisuudesta keinon ylittää kehon rajoja. Performanssitaiteen lisäksi Törmä on innostunut videokuvaamisesta, jossa on parasta kyky kehystää tarkasti. Tanssijana Törmä näkee kuvaruudunkin näyttämönä, jolla hänen on lavaa helpompi ohjata yleisön katsetta tärkeisiin yksityiskohtiin. Videon avulla hän voi esimerkiksi viedä katsojan kirjaimellisesti iholle – zoomata niin lähelle, että katsoja näkee hengityksen ja kokee liikkeen sen kautta.

”Hengittävän ihon kuvaaminenkin voi olla tanssia.”

Videointi myös mahdollistaa yleisön viemisen paikkoihin, joihin esitystä ei muuten saisi pystytettyä.

”Ihmisiä on vaikea rahdata Grönlannin jäätikölle nykytanssia katsomaan, mutta hetken voi videoida ja siten levittää jälkikäteen rajattomasti.”

Liike on Törmälle viestinnän väline. Tästä näkökulmasta häntä kiinnostaa erityisesti tanssijoiden ryhmädynamiikka, joka on jokaisella kokoonpanolla ainutlaatuinen. Ryhmädynamiikka on Törmän mielestä kuitenkin myös muunneltavissa ja koreografisoitavissa, jolloin ryhmä saadaan viestimään halutulla tavalla. Hän kuvailee, että liikkeen voima löytyy vivahteista, jotka heijastavat tunteitamme myös arkielämässä.

“Liike viestii enemmän tai vähemmän tahallisesti hyvinkin voimakkaita asioita”, hän sanoo.

Törmä on valjastanut liikkeen isojen, universaalien teemojen selittäjäksi.

taneli_törmä-(7)

 

Hänen Trust Off -projektinsa käsittelee tuntemattomaan luottamista, sen aiheuttamaa kontrollista luopumista sekä lopulta vapaudesta nauttimista. Syksyllä Pohjoismaissa kiertänyt Black Side -teos puolestaan pohtii, miten valo vaikuttaa kehoon ja mieleen ja kuinka sen määrä vaihtelee pohjoisessa eri vuodenaikoina.

Black Side ei kuitenkaan ole vain tanssia. Törmä liittää tapansa mukaan projektiin muitakin ulottuvuuksia, tällä kertaa videota ja elektronista musiikkia. Seuraavaksi häntä kiinnostaa avata lisää kuvataiteen tuomia mahdollisuuksia. Tulevat projektit siis tuskin solahtavat valmiiseen lokeroon. Niillä rikotaan lisää tanssin ja taiteen rajoja.

taneli_törmä-(6)


Kuvat: Joona Raudaskoski