Arkisto

Kuka luulet olevasi, Laura Huhtasaari?

TEKSTI Adile Sevimli

Kuka luulet olevasi?

–Äiti, opettaja, kansanedustaja. Erityisopettajakoulutus avasi silmäni. Koen ymmärtäväni koulutukseni kautta paremmin yhteiskuntaa, itseäni ja muita ihmisiä. Poliittinen heräämiseni tapahtui vuonna 2010, kun ymmärsin että menemme väärään suuntaan, mitä tulee maahanmuuttoon, Euroopan Unioniin ja eurokriittisyyteen. Koin nimenomaan Perussuomalaisten olevan se puolue, jossa edellä mainittuihin asioihin pystyy vaikuttamaan. Kyseessä oli Suomen tulevaisuuden lisäksi oma ja erityisesti lapsieni tulevaisuus – jos en itse olisi päättämässä, niin joku päättäisi minun puolestani.

Sanoit, että on tilanteita, joissa vauva syntyy ilman selkeää sukupuolta. Koit vanhempien velvollisuudeksi päättää, kumpaan perinteisistä sukupuolimuoteista lapsi ahdetaan – myönsit siis sukupuolen olevan konstruoitu järjestelmä. Mitä vastaisit perussuomalaisnuorille, jotka haluavat moisen väitteen takia heittää feminismin ja sukupuolentutkimuksen romukoppaan?

–En halua luetella ohjeita perussuomalaisnuorten toiminnalle, mutta minunkin mielestäni sukupuolineutraaliudessa on menty liian pitkälle. Esimerkiksi Ruotsissa päiväkodeissa käytetään pronominia hen sanojen hon ja han tilalta, koska ”eihän sitä vielä tiedetä kumpi se on”. On selvää, että on olemassa kaksi sukupuolta. Mielestäni on vakava asia, mikäli lapsi syntyy esimerkiksi molemmilla sukuelimillä. Tällaiseen tilanteeseen tulee suhtautua hyväksynnällä ja rauhallisuudella, eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Se, että lääketieteellä voidaan korjata epämuodostumia, on hieno asia. Asioiden tulee antaa edetä luonnollisesti ja hyväksyä se, että tytöt ja pojat ovat erilaisia.

Psykologiystäväni kertoi, että lukioikäisten nuorten keskuudessa sukupuolen kyseenalaistaminen ja omasta sukupuolesta hämmentyminen on lisääntynyt. Ainahan on ollut pieni osa ihmisiä, jotka miettivät näitä asioita omalla kohdallaan, mutta on huolestuttavaa, että aikuisten puheet sukupuolineutraaliudesta ovat hämmentäneet nuoria lisääntyvässä määrin. Kyllähän sen nyt niin sanotusti tietää, kun katsoo housuihin, että onko ihminen tyttö vai poika.

Mielestäni vastakampanja on hieno asia, sillä itse en kannata sukupuolineutraalia yhteiskuntaa. On naisia ja on miehiä. Mielestäni se on hieno asia ja sitä voi korostaa.

Sanoit: ”Katupartioita ei voi kieltää tai rajoittaa, ellei toimintaan liity rikollisia tekoja.” Lisäksi osallistuit Itsenäinen Suomi tapahtumaan itsenäisyyspäivänä, jossa tehtiin natsitervehdyksiä lavalla. Olet myös sanonut, etteivät ihmisoikeudet kuulu kaikille. Miten vastaat väitteeseen siitä, että normalisoit rasismia?

–Katupartiot ovat lisääntyneet turvattomuuden tunteen lisääntymisen myötä. Emme voi kiistää kenenkään perustuslaillisia oikeuksia, kokoontumis- ja liikkumisvapautta. Emme voi rajoittaa tai kieltää katupartioita, se on väärä lähtökohta puuttua asiaan, mutta voimme miettiä miksi katupartioita syntyy. Niin kauan kuin toisin todistetaan, ihmiset saavat kulkea vapaasti kaduilla.

En nähnyt Itsenäinen Suomi –tapahtuman natsitervehdystä, mutta kuulin jälkeenpäin jonkun tehneen tervehdyksen ”huumorilla”. Mielestäni se, että 6 miljoonaa juutalaista on tapettu, ei ole huumorin asia. En hyväksy natsitervehdystä, se oli asiatonta. En voi myöskään pyytää anteeksi kenenkään toisen puolesta. Olin tapahtumassa vieraana, en vastuussa ohjelmasta tai muista vieraista.

Opiskelijoilta uhataan vähentää 25 prosentin suuruinen lohko opintotuesta. Ollaanko Suomessa siirtymässä leikkausten myötä lähemmäs luokkayhteiskuntaa ja voivatko leikkaukset vaikuttaa esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveyteen stressitason noustessa ja paineiden kasautuessa?

–Emme todellakaan ole lähelläkään luokkayhteiskuntaa. Koulutus ja opetus on meillä ilmaista, vaikka tukea vähän leikataankin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ollessani näin läheltä, mitä luokanopettajakoulutus siellä olisi maksanut – 25 000 dollaria vuodessa. Totta kai leikkaukset tuntuvat, mutta meidän täytyy saada opiskelijat valmistumaan nopeammin. Ei kolmekymppiseen asti voi olla opiskelemassa.

En ymmärrä miten oletus siitä, että opiskelija valmistuu tavoiteajassa lisäisi stressiä. Eikö stressiä lisää pikemminkin jatkuva opiskelu? Tein itsekin opintojeni ohella töitä ja lisäksi ylimääräisiä opintoja, ei se kenellekään stressiä tai masennusta aiheuta. Uskon paineiden kasautumiseen ja ahdistuneisuuteen vaikuttavan muun elämänhallinnan, sen miten opiskelija hoitaa terveyttään ja ihmissuhteitaan. Jos pääset yliopistoon – mikä Suomessa on hankalaa – eli olet ns. yliopistokelpoinen, niin kyllä pystyt opintosi suorittamaan.

Tilastoihin merkittyinä Suomessa seksuaaliseen ahdisteluun syyllistyy useammin ulkomaalaistaustainen kuin kantasuomalainen mies. Onko seksuaalinen ahdistelu Suomessa mielestäsi uusi ilmiö?

–Valitettavasti Suomessa seksuaalinen ahdistelu ei ole koskaan ollut nollatasolla. Nollatasoon tulee kuitenkin pyrkiä. Joukkoraiskaukset ja –ahdistelut eivät ole Suomessa tyypillinen ilmiö, kuten esimerkiksi The Guardianin mukaan Etelä-Afrikassa, jossa joka 4. mies on syyllistynyt raiskaukseen. Se on ihan järjetön prosentti, josta voidaan päätellä syyn olevan kulttuurissa. Kulttuurilla voidaan vaikuttaa naisten kohteluun, arvostukseen ja itsemääräämisoikeuteen.

Tiettyjen ryhmien yliedustus raiskaustilastoissa on huolestuttavaa. Yliedustukseen tulee puuttua samalla tavoin, kuin muihinkin samanhenkiseen rikokseen syyllistyneisiin. Emme ole vielä keksineet viisasten kiveä integroimiseen ja ihmisten länsimaalaistamiseen. On yritetty mennä muualle länsimaistamaan, ja on yritetty länsimaalaistaa tänne tulleita. Molemmissa tilanteissa on epäonnistuttu. Jos ajatellaan Eurooppaa tänä päivänä, niin islamistinen, humanitaarinen maahanmuutto ei ole onnistunut missään Euroopan maassa. Ihmiset haluavat mieluiten itse päättää, miten ovat ja elävät.

Onko länsimaisuus sivistyksen korkein muoto?

–Niin monta mieltä kuin miestä, mutta minun mielestäni on. Naisten ja miesten välinen tasa-arvo, vapaus ja suvaitsevaisuus on sivistystä. Mutta suvaitsevaisuudenkin tulee olla oikeaa suvaitsevaisuutta – sellaista, joka suvaitsee myös esimerkiksi kristillisen maailmankatsomuksen. Mutta myös sellaista, joka ei riko ihmisoikeuksia, esimerkiksi polje naisten oikeuksia. Puuttumatta jättäminen suvaitsevaisuuden verukkeella esimerkiksi uskontoon tai kulttuuriin, joka alistaa naisia, ei ole suvaitsevaisuutta. Humanistinen ajatus autonomisesta ja arvokkaasta ihmisestä, on sivistyksen korkein muoto ja länsimainen ihanne.

Politiikan valtapeliä verrataan usein pihapiirin hiekkalaatikkoleikkeihin. Olet sanonut seuraavaa: ”Koska muissa EU-maissa ei noudatettu sopimuksia turvapaikanhakijoiden suhteen, ei Suomessakaan tarvitse noudattaa EU-sopimusta.” Ratkaisetko koulussa lasten väliset kiistat samalla logiikalla, vai mitä tarkoitit sillä, ettei sopimuksia tarvitse noudattaa?

–Jos sopimusoikeudellista sopimusta ei noudateta, niin kuinka kauan sopimus on validi? Mikäli tuota sopimusta oltaisiin yleisesti noudatettu, niin yksikään ihminen ei olisi tullut Suomen rajalle Ruotsin kautta. Suomessa tulee miettiä, mikä lakien ja sopimusten henki on ollut ja mitä niillä on ajettu takaa. Tuskin kukaan on ajatellut, että jos meille tulee 10 miljoonaa ihmistä rajan taakse ja sanovat sanan turvapaikka, niin heidät on kaikki tänne otettava. Kun teemme sopimuksia, tarkoituksena ei ole kääntää sopimuksia itseämme vastaan ja romuttaa hyvinvointivaltio

Miksi maahan sotaa tai vainoa paennut ihminen ei ansaitse toista mahdollisuutta Suomen maaperällä samalla tavoin, kuin kantasuomalainen ihminen?

–Maailmassa on satoja miljoonia, ellei miljardi ihmistä, jotka elävät sellaisissa oloissa, missä kenenkään ei pitäisi joutua elämään. Realistisesti ajateltuna emme voi ottaa heitä kaikkia Suomeen. Olen velvollinen puolustamaan suomalaista hyvinvointivaltiota ja oman kansani hyvinvointia. Mikäli en suorita velvollisuuksiani, niin muun maailman lisäksi myös meillä on kohta asiat huonosti. Kannatan esimerkiksi automaattikarkoitusta ulkomaalaisille raiskaajille.

Edistätkö poliittista päätöksentekoa niin, että se edesauttaa kaikkien ihmisten hyvinvointia, vai ovatko hyvinvoinnin ansainneet ensisijaisesti suomalaiset?

–Tietenkin ensisijalla ovat suomalaiset. Olen Suomen kansanedustaja, eikä ole olemassa sellaista kuin kansainvälinen edustaja. Jos en minä aja suomalaisten etuja, niin sitten ei aja kukaan.

Olisitko valmis luopumaan tietynlaisesta elintasosta, mikäli se vaikuttaisi useamman ihmisen hyvinvointiin?

–Toisten rahoilla on helppo olla höveli. Ei ole hyväntekeväisyyttä viedä resursseja Suomen köyhiltä pois. Se ei ratkaise maailman köyhyyttä, vaan sillä tavalla tulee köyhyyttä lisää. Annan kriisiapua ja olen surullinen muun maailman tilasta, mutta vastuussa Suomen kansalaisista. Olen toiminut kehitysmaassa vapaaehtoistyöntekijänä, maksanut lentolippuni itse ja antanut rahaa pois. Tällä tavalla voin henkilökohtaisesti auttaa, mutta Suomen köyhiltä en vie pois, koska heistä olen vastuussa.

 

Tekstiä korjattu 31.3.2016. Alkuperäisessä tekstissä mainittu Maryan Abdulkarim ei ollut vastapuolen puhujana ”Itsenäinen Suomi” -tapahtumassa, kuten artikkelissa aiemmin luki. Toimittaja pahoittelee asiavirhettä.

Arkisto

Kuka luulet olevasi, Anne Berner?

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, kuka luulet olevasi?

Olen kolmen pojan äiti – elämäni tarkoitus on aina määrittynyt perheen kautta. Sielultani olen yrittäjä. Yrittäjyys on opettanut päätöksentekoa ja vastuunkantoa. Missioni on olla toiselle ihmiselle käytettävissä, ja tätä kautta järjestö- ja vapaaehtoistyö on kuljettanut minut politiikkaan ja yhteiskunnalliseen tehtävään.

ab4

Olet Vallila Interiorin pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja. Mikä on tähän mennessä suurin oppisi politiikan kentältä, jota aiot yrittäjänä hyödyntää?

Demokratian perusolemukseen kuuluu kuunnella kaikkia niitä tahoja, joita asia koskee. Kunnioitan myös entistä enemmän julkisella sektorilla työskenteleviä. Ministeriys on osoittanut, että johtamisen taitoa on saada kaikki kulkemaan samaan suuntaan, vaikka toiseen suuntaan olisi vetoa.

ab6

Vääristääkö vahva valtiollinen Yleisradio kiristyvän mediakentän kilpailuasetelmaa?

Media on välttämätön osa demokratiaa ja hyvinvoiva media on keskeinen osa yhteiskunnan kehitystä kulttuurin, kielen ja demokratian toteutumisen kannalta. Kannustan koko mediatoimialaa uusien palvelujen ja liiketoimintojen kehittämiseen, tilausta on sekä kaupalliselle että julkista palvelua tarjoavalle medialle. On tärkeää pohtia, miten parannamme omia kilpailuedellytyksiämme isojen kansainvälisten mediatoimijoiden puristuksessa.

Yleisradion tehtäviä, rahoitusta ja uudistamista pohditaan hiljattain toimintansa aloittaneessa parlamentaarisessa työryhmässä.

ab1

Mikä on viestinnän ja liikenteen yhdessä pitämisen funktio tänä päivänä?

Liikenne ja viestintä lähestyvät toisiaan entisestään: virtuaalisilla palveluilla voidaan esimerkiksi osin poistaa fyysisen liikenteen tarvetta. Tämä näkyy muun muassa pankkipalvelujen siirtymisessä verkkoon. Digitalisaatio toimii tämän kehityksen vauhdittajana, mutta se vaatii toimiakseen tehokkaita ja turvallisia tiedon hyödyntämistapoja sekä edistyksellisiä viestintäverkkoja ja teknologiaratkaisuja.

Digitalisaatio ja automatisaatio tehostavat liikenteen toimintaa ja parantavat sen sujuvuutta ja turvallisuutta. Tulevaisuuden liikenne on palvelu, jossa ajantasaisen tiedon avulla on tarjolla erilaisia helppokäyttöisiä ja joustavia liikkumis- ja kuljetuspalveluja. Esimerkeiksi nostaisin kutsuohjatut kuljetuspalvelut, lennokeilla tehtävät tavaralähetykset ja automaattiajoneuvot.

ab5

Hallituksen kärkihankkeita ovat norminpurku ja digitalisaatio. Millaista norminpurkua aiot toteuttaa viestintäkentällä?

Ajan kuluessa tehottomiksi muuttuneet tai innovatiivista toimintaa estävät säännökset eivät palvele toimialan etua. Myös viestinnän toimialalla on sääntelyä, jota on tarkasteltava kriittisesti.

Turhien normien purkaminen avaa mahdollisuuksia. Digitaalinen kehitys on jo nyt lisännyt räjähdysmäisesti median sisältöpalvelujen tarjontaa ja haastanut nykyisiä toimijoita. Moderni kuluttaja haluaa käyttöönsä uusia ja parempia palveluita viestinnän eri muodoissa.

ab3

Printtimedia tekee kuolemaa. Miten aiot edistää journalismin edellytyksiä digimuodossa?

Oleellista on, että poistetaan median digitalisoitumista vääristäviä ja hidastavia tekijöitä. Printtimedian ja digitaalisen median välisen verotuksen tasaaminen on hyvä keino.Tämän lisäksi on hyvin tärkeää varmistaa teknologianeutraali ja tasapuolinen toimintaympäristö muillakin tavoin. Tällä hetkellä kotimaiset toimijat ovat usein vaikeammassa asemassa kuin kansainväliset. Muun muassa mainonnan rajoitukset eivät kohtele toimijoita tasapuolisesti, ja tähän tulee puuttua. Meitä vaaditaan vaikuttamaan myös Euroopan Unionissa, josta suuri osa media-alaa koskevasta normistosta on peräisin.

Kaupallisen median pärjääminen on monipuolisen tiedonvälityksen kannalta avainasemassa. Laatujournalismin edellytykset heikkenevät, jos toimintaa joudutaan vaikean taloustilanteen vuoksi supistamaan. Luotan kuitenkin mediatoimijoihimme ja siihen, että sopivat toimintamallit löytyvät. Esimerkiksi alue- ja paikallistuntemus on hyvä valttikortti. Tarve saada journalistista sisältöä lähiympäristöstä ei varmasti katoa. Lisäksi median innovaatiotuen kautta voi saada rahoitusta, vaikka se ei välineenä olekaan aivan toivotulla tavalla toiminut.

Kuinka pitkälle uskot printin sinnittelevän?

Mielestäni sisältö on viestin kanavaa tai välinettä oleellisempi. Olen varma, että printtiä tuottavat mediatalot kehittävät innovatiivisia ja asiakaslähtöisiä uusia palveluja, jotka korvaavat tai täydentävät niiden nykyistä tarjontaa. Muutos ei ole tappio vaan myös mahdollisuus, johon kotimainen mediatoimiala on mielestäni jo tarttunut.

ab1

Miten määrittelisit ilmiön median murros Suomen mediakentällä?

Median murros on osa yhteiskunnan digitalisaatiota. Markkinoille tulevat uudenlaiset palvelut haastavat aika- ja välineriippuvaisen perinteisen median. Muutos näkyy perinteisen median uudelleenorganisoitumisena ja toiminnan uudelleenkohdentamisena.

Median murros on myös osa Suomen kansainvälistymistä. Digitaalisuus ja kansalaisten median käyttötapojen muutos ovat helpottaneet kansainvälisten toimijoiden saapumista Suomen markkinoille.

Onko sosiaalinen media tulosvastuullisen ministerin paras työkalu?

Sosiaalinen media on yksi työkalu muiden joukossa. Jokaisella medialla on omat etunsa ja käyttötarpeensa.

Sosiaalinen media on suora yhteys kansalaisiin, nopea ja kansankielinen. Se ei kuitenkaan poista tarvetta joukkoviestimien käyttöön. Meneillä olevista asioista, linjauksista ja päätöksistä on kerrottava kaikille tasapuolisesti, avoimesti ja samanaikaisesti. Tässä piilee joukkoviestinten voima.

ab2

Sinua on tituleerattu Suomen elinkeinoelämän rautarouvaksi. Täällä naiset ovat löytäneet tiensä politiikan huipulle, mutta tasa-arvo ei näytä toteutuneen yritysmaailman johdossa. Mistä tämä johtuu?

Yritysten johdosta ja elinkeinoelämästä löytyy erinomaisia naisia jo nyt, ja lisäksi tulossa on mahtava nuori sukupolvi. Kyse on valinnoista. Naiset valitsevat usein tehtäviä arvolähtöisesti, jolloin yhteiskunnalliset asiat saattavat saada etusijan. Tarvitsemme kaikille sektoreille enemmän naisia, jotka toimivat esimerkkeinä ja tikkaiden rakentajina.

Olet julkisesti asettanut itsellesi neljä vuotta aikaa tehdä tuloksia ja jättäväsi sitten politiikan. Mikset halua antaa kansalle mahdollisuutta arvioida työsi tulosta demokratian keinoin seuraavissa vaaleissa?

Ilmoitin vaalikentillä etukäteen tavoittelevani yhtä kautta kansanedustajana, joten olen mitannut päätökseni kertaalleen äänestäjillä. Tarvitsemme enemmän liikkuvuutta julkisen ja yksityisen sektorin välille, jotta saisimme levitettyä tietoa ja osaamista laajemmin.

Mitä Vallilan kangasta nykyinen hallituksenne voisi edustaa ja miksi?

Toim. huom. Ministeri ei suostunut ottamaan kantaa kysymykseen.


Kuva: Anne Berner

Arkisto

”Vanhanaikaiset asenteet istuvat Suomessa tiukasti”

Tutkimusten mukaan puoluepolitiikka ei ole nuorten suosiossa, vaan uusi sukupolvi vaikuttaa mieluummin erilaisten some-kampanjoiden tai lyhytaikaisen aktivismin muodossa. Kevään eduskuntavaaleissa oli kuitenkin ehdolla paljon myös 1990-luvulla syntyneitä. Yksi heistä on 22-vuotias valtsikalainen Alviina Alametsä, joka pyrki eduskuntaan vihreiden listalta. Arkadianmäen ovet eivät 1270 äänellä auenneet Alametsälle tällä kertaa, mutta vaalikampanjointi oli hänen mukaansa mielenkiintoinen kokemus.

alametsa

Miten päädyit ehdolle eduskuntavaaleihin?

“Olin ehdolla kuntavaaleissa vuonna 2012. Silloin vaalibudjetti oli paljon pienempi, noin 20 euron luokkaa. Se kului vegaanisten vaalikeksien leipomiseen ja kampanjatiimin booliin. Flaijerit tulostettiin Aleksandriassa. Pääsin kuitenkin Helsingin kaupungin ympäristövaliokuntaan, ja se innosti myös eduskuntavaaliehdokkuuteen. Kunnallispolitiikassa huomasin, että politiikan kautta voin vaikuttaa tärkeinä pitämiini asioihin, kuten ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja tasa-arvoon. On tärkeää, että eduskunnassa on nuoria pitämässä sukupolvemme puolia. Nykyään esimerkiksi koulutuksesta on liian helppo leikata.”

Millainen kokemus vaalikampanjointi oli?

“Todella mukava! Kadulla kampanjoidessa tuli paljon kannustavaa ja positiivista palautetta, mikä tuntui tietysti hienolta. Lisäksi pääsin osallistumaan erilaisiin paneelikeskusteluihin nimekkäiden politiikan konkareiden kanssa. Harvoin sitä pääsee 22-vuotiaana tuomaan mielipiteitään esiin samassa seurassa esimerkiksi Erkki Tuomiojan tai Pekka Haaviston kanssa.”

Miten nuoreen ikääsi on suhtauduttu?

“Ikääni on kommentoitu todella paljon. Osa sanoo, että on hienoa nähdä nuorten olevan aktiivisia, mutta moni myös kertoi äänestävänsä minua mieluummin vasta neljän vuoden päästä. Sain monilta kehotuksia hankkia lapsia ennen kansanedustajan uraa. En usko, että kanssani samanikäiset miesehdokkaat saivat tämän kaltaisia kommentteja. Tässä näkyy raadollisesti se, että vanhanaikaiset asenteet istuvat yhteiskunnassamme tiukasti.

Jonkin verran kadulla tuli vastaan myös uhkaavia ja liiallisiin henkilökohtaisuuksiin meneviä tilanteita. Jotkut tulivat esimerkiksi kertomaan minulle seksifantasioitaan. Päällisin puolin kadulla kampanjointi oli kuitenkin mukava kokemus.”

Mitä valtsika on antanut sinulle?

“Valtsika on antanut minulle elinikäisiä ystäviä, ja siellä tutustuin myös kampanjapäällikkööni.  Tiedekunnassamme on paljon erilaisia ihmisiä, mutta kaikkia yhdistää mielenkiinto politiikkaan. Tämä pakottaa pohtimaan omia arvoja ja mielipiteitä sekä perustelemaan niitä.

Valtsika on opettanut kriittistä ajattelua. Siellä puhutaan paljon esimerkiksi elvyttävästä talouspolitiikasta, vaikka valtamediassa ei juuri näy tämän kaltaisia vaihtoehtoisia talousnäkemyksiä. Viestinnän kannalta onkin kiinnostavaa, mistä tämä johtuu.”


Kuva: Sebastian Trzaska

2015

”Gradu menee toisinaan henkilökohtaiseksi”

Kandityö pureutuu verkkolobbaukseen

Toisen vuoden opiskelija Netta Karttunen, 22, keskittyy kandidaatintyössään erilaisten etujärjestöjen harjoittamaan verkkolobbaukseen. Hän tutkii, kuinka vaikuttajaorganisaatiot hyödyntävät verkkoa ja sosiaalista mediaa lobbauksessaan eduskuntavaalien alla. Työ on osa Digivaalit 2015 -tutkimushanketta, joka käsittelee laajalti kevään eduskuntavaaleihin liittyvää julkisuutta.

Karttusen mukaan aiheessa yhdistyvät kiinnostavasti organisaatioviestintä ja poliittinen viestintä. Haastavinta on pysyä tarkasti rajatussa tutkimuskysymyksessä.

”Eniten on yllättänyt se, kuinka simppelinä oma aihe on pidettävä. Kannattaa jutella muille aiheestaan, niin oppii tiivistämään työnsä muutamaan lauseeseen”, Karttunen vinkkaa.

Gradu ruotii matkailulehtien naiskuvaa

Brasilialainen Ana Toledo, 32, opiskelee kansainvälisessä Media and Global Communication -maisteriohjelmassa. Toledon gradu käsittelee kuvaa, jonka eurooppalaiset matkailulehtden luovat brasilialaisista naisista. Hän lähestyy aihetta postkolonialistisesta, feministisestä ja diskurssiteorian näkökulmista.

Toledo kertoo, että hän valitsi graduaiheensa melko spontaanista. Hän kuitenkin tiesi haluavansa käsitellä postkolonialistista teoriaa ja hyödyntää aiempia historianopintojaan. Hänelle suositeltiin juuri omaa kotimaata käsittelevää aihetta.

Välillä Toledoa ärsyttivät artikkelit, joita hän analysoi graduaan varten.

”Työ menee toisinaan melko henkilökohtaiseksi. Toisaalta oman aiheen on hyvä herättää itsessä tunteita”, Toledo toteaa.

Väitös etsii työkaluja tehokkaaseen ideointiin

             

Viestinnän tohtoriopiskelija Petro Poutanen tutkii väitöskirjassaan, miten viestinnän ammattilaiset voivat tukea luovuutta organisaatioissa. Työn tavoitteena on löytää käytännön työkaluja, joiden avulla voidaan lisätä uusien ideoiden synnyn mahdollisuutta. Poutasen mukaan viestinnän suunnittelussa pitää olla tietoinen siitä, minkä lainalaisuuksien mukaan luova prosessi etenee, koska välillä ideointi johtaa umpikujaan eikä prosessin lopputuloksesta ole varmuutta.
Poutanen on tehnyt työtään viisi vuotta ja valmistuu tänä vuonna. Hän kertoo, että väitöskirjaa tehdessä oli haastavaa asettaa vaatimuksia kanssakirjoittajille.

”Väikkärin kirjoittaminen on siinä mielessä yksilöpeliä, ettei kukaan tule auttamaan sen teossa. Toisaalta tämä on tiimipeliä, koska hyvä tiede syntyy yhteistyössä”, Poutanen sanoo.

Opinnäytteet -palstalla esitetään opinnäytteiden ja väitöstutkimusten tekijöitä ja heidän työtään.

KOONNUT Saara Pelto-Arvo & Annika Sipilä KUVAT Jenni Jääskeläinen
2015

Luvatun maan vaiennetut äänet

Israelilaisten ja palestiinalaisten vuosikausia jatkunut konflikti on johtanut molempien puolien kansallistunteen pönkittämiseen moniäänisyyden, kriittisyyden ja dialogin kustannuksella. Kahden kansan luvatussa maassa vain yksi totuus on sallittu.

TEKSTI Saarlotta Virri KUVAT Erik Solin

Hamasin propagandakätyri, antisemitisti, maanpetturi ja kansankiihottaja. Tällaisia herjauksia on saanut osakseen Israelin tunnetuin toisinajattelija, toimittaja Gideon Levy. Levy on kirjoittanut 80-luvun lopulta Israelin vanhimpaan päivälehteen Haaretziin Twilight Zone -kolumnia, joka käsittelee Israelin miehitystä Länsirannalla ja Gazassa. Hän kokee tehtäväkseen ymmärtää Israelin miehityksen brutaaliutta ja epäinhimillisyyttä ja raportoida siitä rehellisesti kaikille israelilaisille, jotka sulkevat siltä päivittäin silmänsä. Levyn kaltaiset toimittajat, jotka uskaltavat esittää valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, ovat harvassa.

”Kriittisistä äänistä on pulaa. Sekä israelinjuutalainen puoluepolitiikka että yleinen mielipide tukevat vankasti Israelin toimia palestiinalaisia kohtaan. Israelin median kuvaileminen moniääniseksi ei vastaisi todellisuutta”, israelilaisen rauhanjärjestö Israeli Commitee Against House Demolitions eli ICAHD:in puheenjohtaja ja järjestön suomalaisen haaran perustaja Bruno Jäntti toteaa.

Samoilla linjoilla on mediatutkija Tapio Kujala. Hän esittää väitöskirjassaan, että ”israelilaista mediaa leimaa voimakas itsesensuurin perinne […], vaikka yhteiskunnan muista aiheista – koulutus, talous, urheilu ja kulttuuri – voikin kirjoittaa täysin vapaasti useita lähteitä käyttäen”.

Kansallinen turvallisuus nostetaan yleisessä mielipiteessä sananvapauden edelle, ja sitä käytetään perusteluna toisinajattelijoiden painostamiselle ja hiljentämiselle. Turvallisuuden ja vähemmistön aseman kaltaisissa aiheissa israelilaisilla ja palestiinalaisilla ei ole länsimaista tutun avoimen demokratian sananvapautta. Yleinen käsitys Israelista Lähi-idän ainoana demokratiana on harhaanjohtava.

”Ellei apartheid-järjestelmän ja sotilasmiehityksen katsota kuuluvan demokraattisten käytäntöjen kategoriaan, Israel mitä ilmeisemmin ei ole demokraattinen valtio”, Jäntti korostaa.

Jos Länsiranta ja Gazan kaistale jätetään pois laskuista, Israelin väestöstä edelleen 20 prosenttia on ”Israelin arabeja”. He ovat palestiinalaisia, joiden kansalaisoikeudet ovat rajalliset verrattuna israelinjuutalaisiin. Eriarvoinen kohtelu näkyy siinä, että 93 prosenttia maasta on varattu juutalaiselle asutukselle, rakennustoiminnalle ja maanviljelylle.

Suomessa ollaan tietoisia Länsirannan ja Gazan miehityksestä, mutta kansalaisten eriarvoisesta asemasta ja vähemmistön kohtelusta Israelin sisällä ei tiedetä paljoa. Kujalan mukaan tätä voidaan pitää tuloksena joko Israelin onnistuneesta PR-kampanjasta tai kansainvälisen median täydellisestä epäonnistumisesta tapahtumien taustoittamisessa.

Jäntin mukaan israelinjuutalaisilla toimittajilla olisi sananvapauden näkökulmasta periaatteessa otolliset apajat tehdä kriittistä journalismia. Tästä huolimatta Israelin lehdistö heijastaa koko israelinjuutalaisen yhteiskunnan lipumista kohti peittelemätöntä äärioikeistolaisuutta ja -nationalismia.

Israelin julkisessa keskustelussa on hyväksyttävää yllyttää palestiinalaisten joukkotuhoon ja puolustella palestiinalaisten siviilien tappamista. Jäntin mukaan vain väkivallan “ylilyönnit” tuomitaan.

Israelin valtio on perustamisestansa lähtien ollut poikkeustilassa. Väkivallan uhan alla toimittajan itsesensuuri kehittyy äärimmilleen. On yleisesti tiedossa, mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Journalistin ei kuulu kertoa kaikkea tietämäänsä, vaan vaalia kansallista turvallisuutta. Toisinajattelijoille ja hallitusta kritisoiville annetaan näennäisesti julkaisukanava eikä heitä heitetä tyrmään mielipiteidensä ilmaisemisesta. Silti valtavirtamedia tekee kaikkensa ampuakseen toisinajattelijoiden mielipiteet alas ja leimatakseen heidät maanpettureiksi ja antisemitisteiksi.

Nykyisin Levyn ei tee enää mieli poistua kotoa, sillä ravintolassa ihmiset pakenevat ympäriltä ja hänen palkkaamansa henkivartijatkin ovat alkaneet haastaa häntä poliittisissa mielipiteissään. Sodan ja Gazan pommitusten kritisoiminen on sosiaalisesti tuomittava rikos.

”Journalistien, kansalaisoikeusaktivistien ja poliittisten toisinajattelijoiden toiminnan leimaaminen haitalliseksi tai kansallisten intressien vastaiseksi on perinteinen tapa vaientaa valtiovallan arvostelijat. Tällaista kritiikin hiljentämistä harrastetaan myös Venäjällä ja Yhdysvalloissa”, Jäntti huomauttaa.

Moniäänisyyden puute näkyy Jäntin mukaan konkreettisesti esimerkiksi siinä, miten Israelin media kuvaa palestiinalaisia. Heitä pidetään turvallisuusuhkana ja tarpeettomana väestönä, jota Israelin tulee hallita ja kontrolloida. “Mediasta välittyy kuva, että palestiinalaisten pyrkimykset taata itselleen heiltä vuosikymmeniä evätty itsemääräämisoikeus on murskattava Israelin ennennäkemättömällä sotilaallisella ylivoimalla”, Jäntti tiivistää. Toimittajat, jotka arvostelevat Israelin hallituksen toimia, saavat toistuvasti tappouhkauksia.

Israelin sananvapausongelmissa kyse ei ole siitä, etteikö kuka tahansa voisi ilmaista mielipidettään. Toimittajilla on näennäisesti hyvät mahdollisuudet toimia vallan vahtikoirina ja kritisoida nykyistä yhteiskuntaa. Olennaista on, että valtavirtamedia sulkee silmänsä miehitettyjen alueiden julmuudelta. Se ei edes halua näyttää vastapuolta erilaisessa valossa.

Äärinationalistisen median johdolla kasvaneen israelilaisen on hyvin vaikea nähdä konfliktin vastapuoli millään tavoin inhimillisenä. Tiedonvälityksen tehtävänä on oikeuttaa sota ja nostattaa kansallishenkeä. Se kasvattaa kansalaisia, jotka eivät osaa kyseenalaistaa sotaa, eivätkä kykene näkemään vastapuolta ihmisinä. Kun kanssakäymistä ryhmien välillä ei ole, mielipiteet vastapuolesta muodostetaan täysin median varassa.

Pelon ilmapiiri ja toisinajattelijoiden herjaaminen, painostaminen ja uhkaaminen vaikuttavat osaltaan siihen, mitä uskalletaan sanoa ääneen.

Sitäkin enemmän israelinjuutalaisten kansallisen yksimielisyyden taustalla on jo valtion perustamisen aikaan luotu käsitys, jota Israelin tiedotusvälineet ja PR-koneisto tehokkaasti toistavat. Kujalan mukaan media toistaa paljon esimerkiksi vainotun kansan, luvatun maan ja ylivoimaisen arabivihollisen voittamisen myyttejä sekä sivuuttaa alueen palestiinalaisten historian. Siten media on rakentanut Israelista monikulttuurisen valtion sijaan juutalaista valtiota ja lujittanut juutalaista identiteettiä.

Antisemitistin leiman lyöminen jokaiselle, joka kritisoi Israelin valtion tapaa kohdella palestiinalaisia tai vähemmistöjä, on ollut erittäin tehokas keino vähentää Israelia kohtaan kohdistuvaa kritiikkiä myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

“On vaikea kuvitella alhaisempaa ja vastenmielisempää poliittista asetta kuin juutalaisten kansanmurhan valjastaminen Israelin miehitys- ja apartheid-politiikan tueksi. Kuka tahansa vastuullinen ihminen suhtautuu tällaiseen logiikkaan nollatoleranssilla”, Jäntti päättää.

Juttu on ilmestyny aiemmin vuoden 2014 toisessa Groteskissa.