Ilmiöt

SAIRAAN NOPEE JUTTU

JOURNALISMIO N KRIISISSÄ! (katso kuvat)

TEKSTI Roosa Kontiokari KUVAT Martta Kallionpää

NÄIn kerrotaan heti viestinnän ja journalsitiikan opiskelijoile jo pääsykoevaiheessa. Koska tottahan se on etttä nykyäajan hektisessä maailamssa ei kerkeä enäätehdä kunnon journalismia vaa kiakki pitää saada ulos heti nyt koska intternetsi ynnä muut tiedon valtatiet jossa tieto liiikkuu hirveän nopeasti. esimerkiksi Sosiaalinen media (lyhennetään usein some[1]) joka tarkoittaa verkkoviestintäympäristöjä, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Sosiaalisessa mediassa viestintä tapahtuu monelta monelle, eli perinteisille joukkotiedotusvälineille ominainen viestijän ja vastaanottajan välinen ero puuttuu.[2]

Niin siellä somessa jutut leviää hirveetä tahtia eikä aina ehi tarkistaa ajoiss että oliko kyse

  • sodasta (juttua korjattu) terrorismista (juttua korjattu) yksittäistapauksesta (juttua korjattu)

vaikko vaan joku tyyppi huppu päässä (juttua korjattu) jossain mutta vhainko on jo tehty ja juttu levinnyt saavuttamattomiin niin turha sitä enää itkeä kaatunutta maitoa tai miten tämä sanonta menikään spilled milk sanonta suomeksi google haku okei ei ehdi googlata ei kerkee ei kerkee ei kerkee pakko tykittää juttuja nettiin koska KIIRE PAKKOHAN SE ON OLLA KIIRE KUN KAIKKI NIIN SANOO näin esimerkiksi tässä Harvardin tutkimuksessa sanotaan näin oho eikun jonkun gradussa oho eikun opinnäytetyössä eikun häh siis facebook-tilillä ai joo jaa vauva-fi keskustelussa (juttua korjattu)

Joskus kirjotietaan myös hyviä journalsitisia juttuaj joissa tutkittaan

paljon. asioita lähteitä käytetään aikaa ja timantti Syntyy niin kuin Hesarikin väittää mianos videossa. ja Long Play myös ja varmaan joku muu myös. Joo mutta näitä timantteja ei kutienkaan kukaan koskaan lue koska ne on maksumuurin takana ja ei kukaan maksa ennää intter netissä mistään. Siksipä että toimittajat sais rahaa hioa timantteja jouita kukaan ei koskaan tule näkemään niin pitää kirjotitaa juttuja kissanpennuista (katso kuvat!) tai siitä kun joku julkkisnaisella on näkynyt tissi (katso kuvat!)   

tai miten olet aina käyttänöyt vessapaperia vääri n(katso video!). Jam ielellään kannaattaa keksiä myös joku houkuteleva otsikko vaikka Jorunalistin Ohjeissa snoataan että 10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.

Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

mutta ei nyt aina voi keretä otsikoimaan tai kirjotaan kunnolla ei ehdi ei ehdi. Minkäss sille voi koska pakko olla koko ajan hirvee ralli päällä kosak netti ja some ja kumppanit ja kiire eli mitä sitä turhia tarkasTelemaan asioita tai pohtimaan juttuja kunhan saadaan kiakki ulos hetinyt ja vähän lisää siihen pääle

G2

Jutun tekemiseen käytettiin 10 minuuttia.

Arkisto

Riittävän hyvä

Iltalehti ilmoitti syyskuussa siirtävänsä kuvaamista valokuvaajilta toimittajilleen. Tulevaisuudessa lehti odottaa toimittajilta juttujen kirjoittamisen ohella myös kuvaamista. Ulkopuolisten kuvaajien palkkaamisen sijaan IL-Median journalisteille hankittiinkin uudet kamerat.

Kuvauksesta säästäminen ei ole uusi juttu. Jo vuosia sanoma- ja iltapäivälehdet ovat hyödyntäneet juttujen yhteydessä lukijoiden lähettämiä kuvia, usein naurettavan halpaan hintaan. Useimmiten kuvat ovat suttuisia kännykkäotoksia, joista on suunnitelmallisuus ja esteettisyys kaukana. Amatöörikuvaajien tuotosten laatu ei ole kuitenkaan aina väistämättä ala-arvoinen. Jos välineet ovat oikeat ja kuvasta tulee laadukas, onko väliä, että se ei ole ammattilaisen ottama? Iltalehteen ostettiin järjestelmäkamerat, ja uusimmilla älypuhelimilla kuvien laatu on yllättävän tai ainakin riittävän hyvä. Parhaimmillaan lukijoiden kuvista voi välittyä jotain, jota tarkkaan sommitellusta ammattikuvasta ei: välittömyys ja läsnäolo. Tunne siitä, että minäkin olisin voinut olla paikan päällä.

Vuoden viimeisessä Groteskissa liitymme kännykkäkuvien trendiin. Nyt ei kuitenkaan puhuta rahasta, jota opiskelijalehdellä ei muutenkaan ole tekijöilleen tarjota. Ajan puute on yksi syy – vuosi lähenee häviävän nopeasti loppuaan, deadlinet hengittävät niskaan ja kuvaajien ja kirjoittajien aikataulujen yhteensovittaminen on usein suuren vaivan takana. Ei ihme, että samat ongelmat tulevat vastaan päivittäin ilmestyvässä lehdessä.

Elämä helpottuu, kun toimittaja voi jutun valmistelun lomassa kaivaa iPhonen taskustaan ja itse räpsäistä kohteesta pari(kymmentä) kuvaa. Vielä helpompaa on pistää haastateltava ottamaan itsestään selfie: Ketä muka ei kiinnosta nähdä viestintä- ja liikenneministeri Anne Bernerin itsestään ottamaa kännykkäkuvaa? Jos lopputulos ei riittävästi miellytä silmää, apuun rientävät filtterit, nuo digitaalisen esteetikon parhaat ystävät.

Tärkein motiivimme puhelimella otettujen kuvien käyttöön on vuoden viimeisen lehden teema, paska. Groteski 4/2015 ei hienostele, pyri parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen tai viilaa pilkkua. Elämme monessa mielessä paskoja aikoja, on siis syytä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tätä numeroa varten olemme muun muassa koonneet listan paskoista asioista ja istuneet lokakuskin kyydissä Vihdin pikkuteillä.

Paskasti menee myös omalla alallamme. Printin hidas ja tuskainen kuolema on osaltaan ajanut media-alan tilanteeseen, jossa YT-neuvottelut ja irtisanomiset ovat arkipäivää. Kysyimme neljältä YT-neuvotteluissa työntekijöitä edustaneelta pääluottamusmieheltä, miltä media-alan tulevaisuus näyttää heidän silmissään.

Jos näkymät tuntuvat ahdistavilta, ei syytä huoleen: on meillä toivoakin, jos haastattelemiamme printin tekijöitä on uskominen. Tyypit saivat internetistä tarpeekseen ja päättivät keskittyä nimenomaan printtiin. Ympyrä sulkeutuu.

Vaikka olet vasta lehden alussa, rakas lukija, on jo näillä ensimmäisillä sivuilla lopetettava eräs aikakausi. Groteskin vuosi on ollut kiireinen, kipinöivä, innostava, stressaava, yllättävä ja arvaamaton, mutta ennen kaikkea täynnä intohimoa tätä juttua kohtaan. Itkupotkuraivarit ja moneen kertaan ohitetut deadlinet ovat unohtuneet sillä sekunnilla, kun juuri painosta tullut lehti on tuoreena kädessä. Kiitos hienosta vuodesta kuuluu kaikille lehden tekoon osallistuneille, mutta erityisen kiitollinen olen kanssapäätoimittajilleni ja graafikollemme. Olen useaan otteeseen hämmästellyt, kuinka ammattimaista ja lahjakasta porukkaa ympärilläni on. Mikä tuuri onkaan käynyt, että olen saanut tehdä juuri tätä lehteä juuri näiden tyyppien kanssa.

Vaikka viimeisen lehden idea on mikä on, voin vakuuttaa, että kokonaisuudessaan Groteskin vuosi on ollut paljon monipuolisempi. Sen tiivistävät loistavasti vuosikertamme neljä teemaa:

Groteski 2015 – kiusallisen rajoittunutta ysäripaskaa.


Kirjoitus on vuoden 2015 viimeisen numeron pääkirjoitus.

 

Arkisto

Katsaus pönttöön

Groteskin toimittaja tutki, mitä muuta kuin paskaa joutaa pöntöstä alas.

_DSC0684-12_11459

“Ootko sä koskaan uinut ulosteessa? Mä kahlaan siinä joka päivä”, toteaa tiukkailmeinen, märkäpukuun sonnustautunut mies Helsingin seudun ympäristöpalveluiden eli HSY:n Siisti viemäri -kampanjavideossa.

Videolla viemärisukeltaja kurkkaa sadevesikaivosta ja toruu heitä, jotka heittävät vessasta alas jotain muuta kuin sitä itseään. Noudattamalla sukeltajan käskyjä voi estää rottien tai mutakylpyjen kaltaisten kauheuksien pääsyn kylpyhuoneeseen.

Pytty kiehtoo ympäri maailmaa. Japanissa lapsille puetaan kakkahattuja päähän, ja heidät laitetaan laskemaan suuria vessanpönttöliukumäkiä. Syy on se, että on kuulemma opettavaista tietää, miltä paskasta tuntuu.

Harry Potter veti myös tunnetusti itsensä pöntöstä alas ja pääsi taikaneuvostoon. Itse olen jo lakannut uskomasta, että oma pyttyni johtaisi Arkadianmäelle. Mutta mihin se johtaa ja millaisen matkan kaikki takataskuista tippuneet puhelimet kulkevat? Päätän selvittää asian ja marssin kansainvälisenä käymäläpäivänä 19.11. HSY:n toimistolle jututtamaan ympäristöasiantuntija Anu Helosvuorta.

Viemärisukeltaja ajelee tunneleissa mönkijällä

“Hiusharjasta irtoavat hiukset eivät kuulu pönttöön”, Helosvuori aloittaa valistuksen.

Syyllisyys hehkuu kasvoiltani: aiheutimmeko minä ja irtoavat hiukseni taloyhtiömme viimevuotisen putkiremontin? Helosvuoren mukaan kaikki heitetyt tavarat aiheuttavat yhdessä ongelmia.

“Hiuksia jää helposti putkiston käännekohtiin, ja jos niihin vielä tarttuu vanupuikkoja ja rasvaa, tukos on valmis”, Helosvuori kertoo.

Roskakori kylpyhuoneessa lopettaisi siis monet putkiremontit sekä naapuririidat.

Viemäritunneleissa viemärisukeltajat astuvat esiin. Helosvuoren mukaan ammattikunta ei ole kovinkaan laaja, vaan pääkaupunkiseudun kaksi sukeltajaa ovat Suomen ainoat. He eivät videon kovista puheista huolimatta sukella ulosteessa, vaan kahlaavat jätevedessä ja ajavat tunneleissa mönkijällä. Viemärisukeltajan työnkuvaan kuuluu tarkastaa viemäreiden kuntoa, kerätä roskia sekä myrkyttää rottia ja rikkoa niiden kyhäämiä vessapaperipesiä.

”Rotat eivät ole pelkkä pelote. Ne menestyvät hyvin viemäreissä ja syövät tiukan paikan tullen myös ulosteita. Mutta eniten ne pitävät rasvasta ja ruoantähteistä”, Helosvuori kertoo.

Rottia ilmestyy aika ajoin sulostuttamaan varsinkin Helsingin keskustan asukkaiden wc-istuntoja. Ne ovat ilmiömäisiä sukeltajia ja taitavia kiipeilijöitä. Jos ei pidä kutsumattomista jouluvieraista, kannattaa heittää kinkunpaistorasva roskikseen.

Lakana pöntössä

Jätevedenpuhdistamolla vesi virtaa välpän läpi. Se on siivilä, johon kaikki yli sentin pituiset tavarat jäävät.

“Eniten välppään jää veteen hajoamattomia käsipapereita, tamponeja, siteitä, vanupuikkoja ja ruokaa, kuten kokonaisia nakkeja ja lihapullia”, Helosvuori kertoo.

Päivässä välppään jää 3 000 kiloa jätettä. Viime vuonna Espoon jätevedenpumppaamolta löytyi kokonainen lakana. Ehkä pyykkikori ja pytty ovat jonkun kylpyhuoneessa vierekkäin.

Pönttö kiehtoo erityisesti lapsia, ja siksi lelut ovat myös yleisiä löydöksiä. Onko mitään hauskempaa kuin katsoa, kuinka barbiet tai Star Wars -hahmot huuhtoutuvat vesiliukumäkeen?

Välppäys_lelut_9774

Hauskuus loppuu, kun lelut huuhtomisen jälkeen katoavat iäksi. Välppään jäävää roskaa e i enää lajitella erikseen, ja monet arvokorujaan hätääntyneinä tiedustelevat ihmiset joutuvat pettymään.

Törkyiset pääkaupunkilaiset

Jokainen pääkaupunkiseudun asukas heittää pönttöön vuodessa keskimäärin kilon sinne kuulumatonta jätettä. Helosvuori on huolissaan:

“Kyllä se on oikeasti iso ongelma. Jos jätevedet tulevat kylppäriin, remppa on kallis ja haju hirveä. Välppään jääneiden roskien kuivaaminen, kuljettaminen ja energiaksi hyödyntäminen on monivaiheinen prosessi ja aiheuttaa turhia kuluja.”

HSY ei halua olla paasaava valistaja vaan tuoda vastuullisia neuvoja arkeen. Juuri humorististen ja paikoin jopa ällöttävien argumenttien on huomattu uppoavan kuluttajiin ja johtavan muutokseen käyttäytymisessä.

“Finnkinoissa pyörivä Siisti viemäri -video pääsi kolmen parhaan joukkoon mainosvideokilpailussa, ja teettämämme huomionarvotutkimus todisti, että katsojat ymmärsivät hyvin jutun juonen”, Helosvuori  kertoo.

Videoiden sukeltaja on yrmeä, mutta itseironinen koko perheen hahmo. Hän vilkuttelee kuravedellä täytetystä lasten uima-altaasta ja sihisee kuin rotta. Vaikka viemärifaktat ovat kovia ja vastenmielisiä, niistä onnistutaan viestimään löysästi ja lämpöisesti.

Arkisto

Paskan aakkoset

Maailma tuntuu hajoavan ja vitutukseen voi kuolla. Groteskin päätoimitus listasi asioita, jotka ovat eniten perseestä juuri nyt.

Ammatti. Vituttaa vastata kerran viikossa kysymykseen siitä, mikä sinusta tulee isona. Ei nykyään ole ammatteja, on työtehtäviä. Ne voivat olla paskoja tai vähemmän paskoja. Yritä tottua siihen.

Borrelioosi. Kukaan ei jaksa jokavuotista meuhkaamista yhtään sen enempää kuin itse sairauttakaan. Kunnollinen hoito tarvittaisiin sekä sairauteen että siitä puhumiseen.

Code. Opetelkaa vaan kaikki vääntämään niitä Hello world! – eli Hei maailma! -ohjelmistoja. Kyllä sieltä vielä nousee sadoittain uusia Nokioita ja Facebookeja, kun osataan koodia vääntää. Ihan sama, osaako tietokoneeseen asentaa viruksentorjunta-ohjelmistoa, kun sellaisen voi niin näppärästi jokainen itse koodata.

D-vitamiini. Kiitos vaan sille, joka keksi, että ihmisen on pakko saada D-vitamiinia. Ikään kuin ihminen olisi muka tarkoitettu asumaan jossakin rantaparatiisissa.

Erikoisuuden tavoittelu. Joo joo, kaikki huomasivat jo kuinka erikoinen olet. Yritä päästä yli siitä, että hipsteriydestä puhutaan tyylisuuntana. Ihmisille on ihan vitun yksi ja sama, mitä se termi alunperin on tarkoittanut.

Facebook. Kuvittelit sitten olevasi vähän muita fiksumpi, kun et jaa Facebookissa kissavideoita tai kertomuksia koiran söpöistä tempuista omalla oksennuksellaan. Ketään ei kiinnosta, mitä juuri sinä ehdotat Syyrian tilanteen ratkaisuksi tai valtion alijäämän korjaamiseksi.

Gaussin käyrä. Pakko ahtaa oppilaat muottiin, vaikka se ei toimisi. Kun on tämä niin hyvä työkalu kuitenkin.

Hiki. Haisee pahalta, kiusallista sosiaalisissa tilanteissa ja pilaa vaatteet. Harlekiini-kirjojen ja saippuasarjojen yrityksistä huolimatta tiedämme, että hikoileminen intiimioloissa EI ole seksikästä. Kehon lämmönsäätelylle täytyy löytyä parempiakin vaihtoehtoja.

Irtosuhteet. Kolmannen tequila-shotin valuessa kurkusta alas pieni irroittelu tuntuu elämäsi parhaimmalta päätökseltä. Aamulla herätessäsi infernaalisessa krapulassa pöhöttyneen ihmisraunion vierestä mietit, kuinka käydä tuntemattoman ihmisen vessassa vapauttamassa kaikki edellisiltana nautitut promillet äänettömästi.

Jonottaminen. Vaikka ei olisi kiire, ihmispötkössä seisominen rasittaa. Jokaisesta jonottajasta tulee vihollinen. Edessä olevat eivät ansaitse asemaansa, takana odotetaan vain oikeaa hetkeä pettää ja ohittaa.

Kiva. Maailman laimein adjektiivi mukavan ohella. Kaikin puolin hajuton, mauton ja väritön. Miksi tehdä mitään kivaa, kun voi tehdä jotain tajunnanräjäyttävää, mahtavaa tai uskomatonta? Myös kivat ihmiset ovat perseestä.

Lillukanvarsijournalismi. Turhia juttuja turhista aiheista heikoilla tai olemattomilla perusteluilla höystettyinä. Resurssien, paperin ja ajan (niin tekijän kuin lukijankin) hukkaan heittämistä.

Miehet. Mahdottomia ymmärtää, sanovat yhtä ja tekevät toista. Nostavat hymyn korviin ja kyyneleet silmiin. Saavat epäilemään, josko olisi parasta muuttaa Andorraan ja unohtaa kaikki saman lajin edustajat.

Naiset. Mahdottomia ymmärtää, sanovat yhtä ja tekevät toista. Nostavat hymyn korviin ja kyyneleet silmiin. Saavat epäilemään, josko olisi parasta muuttaa Andorraan ja unohtaa kaikki saman lajin edustajat.

Orjuus. Paitsi, että oma hyvinvointimme lepää köyhien maiden orjuuden varassa, sitä olisi kiva saada tänne kotimaahankin. Kaksi sanaa: palkaton harjoittelu.

Paska. Se ei petä. Oli se sitten ruikulia, ripulia, kiinteää kovaa tai samettisen pehmeää, se valuu aina alas. Mitä suurempi ego, sitä ehtymättömämpi luonnonvara paska on.

Quote, inspirational. Kato vittu Googlesta.

Rapula. Vessanpönttöä halaillessa on yksi ja sama, onko ensimmäinen kirjain Suomen kielen lautakunnan mukaan K vai R.

Sivistyssanat. Niiden droppailu eli pudottelu ei sivistä ketään, ei saa sinua näyttämään fiksummalta tai sivistyneemmältä. Ne saavat lukijan pitämään sinua kyvyttömänä kirjoittamaan sujuvaa kieltä. Ja lopettamaan tekstisi lukemisen, jollei se satu ilmestymään rajatietoon erikoistuneessa sosiologian pseudotiedejulkaisussa.

Tämän jutun kirjoittaminen loppuun. Tämän lehden saaminen painoon. Tämän Groteski-vuoden vieminen loppuun.

UniCafen kasvisruokavalikoima. Vuoden kohokohta: jouluaterian tofu pinaattipedillä.

VOO. Onks pakko ryhtyy VOO:n kaa kimppaan, jos ei haluu? Eiks proffat tiedä, et me tykätään enemmän KTTO:n pojista? (Toim. huom. Tiedekunnan koulutusuudistustyöpajassa on ehdotettu, että viestintä ja valtio-oppi muodostaisivat tulevaisuudessa yhteisen kandiohjelman.)

Wau-lehti. Siis #WAUH mikä idea! Designia, arkkitehtuuria, sisustusta, lifestylea ja haastatteluja cooleista mainostoimittajista! Kohdeyleisönä kukapa muukaan kuin mainostoimittajat.

X-mas esseet. Joulu ja essee eivät kuulu samaan virkkeeseen.

Yt-neuvottelut. Hei yt-neuvottelut, meillä on kaino pyyntö teille. Voisitteko jo loppua? Ehdotamme “vähän” kuluneen läpän tilalle esimerkiksi rekrytointineuvotteluja.

Zuckerberg, Mark. Lausuntosi mukaan vielä ennen Pariisin iskuja Facebook käytti ”turvassa”-nappia ainoastaan luonnonkatastrofeissa. Iskujen aikana kuitenkin vaihdoitte politiikkaanne, ja nyt nappia käytetään myös ”ihmisten aiheuttamissa katastrofeissa”. Tämä on siis ainoa syy siihen, miksi Beirutin (Bagdadin, Damaskoksen, Gazan…) iskujen jälkeen samaista palvelua ei aktivoitu. Selittelyn makua, herra Zuckerberg.

Åbergin eläköityminen. Tiedetään: Åberg viettää onnellisia eläkepäiviään Alvari-koira kainalossa meriä seilaten. Se ei silti estä suremasta omaa menetystä.

ÄO. Kaikki Mensan jäsenet on psykopaatteja. Ihan varmasti on.

Örvellys, vujuilla. So last season.

(Väli) + huuto. Uskokaa nyt jo, huutomerkkiä ennen ei tule välilyöntiä !

Arkisto

Kutosen kolo

Bile-Dani on Sipilän jälkeen ehkä syksyn puhutuin mies. Groteskin viihdetoimittaja Elina Hyvölä kävi treffeillä testaamassa, onko tosi-tv-tähti todella Suomen kovin naistenmies, kuten tämä itseään tituleeraa.

12081462_10207549181035028_1953436326_n

Lokakuisena maanantai-iltana värjöttelen Kansallisteatterin takana ja tähyilen punaista katumaasturia, jolla koko kansaa kuohuttanut hottis Daniel Lehtonen, 24, on juuri saapunut Porvoosta Helsinkiin. “High lifesta” ja jatkuvista ylilyönneistä tunnettu mies on luvannut antaa minulle täyden Bile-Dani-kokemuksen.

Bongaan Lehtosen nojailemassa autoonsa kadun reunalla. Mies selailee iPadia ja näyttää ärsyttävän itsetietoiselta. Yritän unohtaa ennakkoluuloni ja astelen reippaasti Lehtosen luokse. Minut huomatessaan hänen naamansa leviää veikeään hymyyn, ja yllätyksekseni hän avaa minulle herrasmiesmäisesti maasturinsa oven.

“Hyppää kyytiin!” Daniel kehottaa.

Lehtonen paljastaa, että hänen suunnitelmissaan oli alun perin viedä minut surffaamaan. Harmiksemme elämysurheilukeskus, jossa lajia voi harrastaa, on kiinni.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Bile-Danilla on varasuunnitelma: Megazone. Lähdemme matkaan kohti Salmisaarta.

Missä Dani, siellä bileet

Juhlien keskipisteeksi itsensä ristinyt Lehtonen on tehnyt muutamassa kuukaudessa bilettämisestä ammatin.

Tällä hetkellä miehen pitää kiireisenä ympäri Suomen kulkeva hostaus-kiertue, jossa hän viihdyttää janoista bilekansaa soittamalla levyjä ja heittämällä kappaleiden väliin tyylilleen uskollisia spiikkejä. Palveluja voi ostaa biledani.fi-sivuston kautta. Suosion vuoksi Lehtonen on joutunut jättämään pelinhoitajan työnsä Itämerellä, ja dj:n urakin on väliaikaisesti katkolla.

Tosi-tv-tähdillä on tapana hiipua nopeasti. Lehtonen ei ole kuitenkaan huolissaan, sillä mielessä kiitävät ajatukset omasta ohjelmasta. Bile-Dani ei koe suorasukaista mainettaan ongelmana, sillä hän seisoo joka ikisen sanansa takana.

”Teen palveluksen miehille. Sanon vain sen, mitä suurin osa ajattelee, muttei uskalla sanoa ääneen. Ei kukaan meistä tykkää, kun mimmit saavat kiloja”, hän selittää.

12166746_10207549181115030_714390187_n

Where the magic happens

Joukkueemme pieksee kevyesti junnujen jalkapallojengin Megazonen lasersodassa. Peli vie mennessään, enkä edes muista olevani treffeillä.

Ottelun jälkeen Lehtonen ehdottaa siirtymistä ruokailemaan, mutta vetää sanansa nopeasti takaisin.

”Ei sittenkään, mä oon dieetillä.”

Pyöräytän silmiäni, mutta en väitä vastaan. Tänään tanssitaan Bile-Danin tahtiin.

Päätämme suunnata johonkin kuppilaan juttelemaan. Ehdottamani Punavuoren trendipaikat eivät Lehtosta kiinnosta, sillä hän haluaa viedä minut pois mukavuusalueeltani.

Bile-Dani heittää ilmoille haasteen biljardimatsista Itäkeskuksessa – siis todella kaukana mukavasta.

Olen salaa hieman pettynyt, sillä odotin vähintäänkin reissua Berliiniin. Sieltä Lehtonen on nimittäin herännyt erään kostean Vantaalla vietetyn bileillan jälkeen.

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Silikonitissit kiinnostavat

Ajamme Kallion läpi kohti itää, ja Lehtonen avautuu tosi-tv-tähteyden tuomista iloista. Yli Panomies on omien sanojensa mukaan kaatanut yli 300 naista. Hän on tyytyväinen julkisuuden tarjoamiin apajoihin.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

“Silikonitissit kiinnostavat, läskit perseet eivät. Vaaleat hiukset viehättävät enemmän kuin tummat, ja sinisistä silmistä saa plussaa”, Lehtonen luettelee.

Hottikset-sarjassa hänen deittinsä ovat kuitenkin olleet täysin muuta. Miten näin on päässyt käymään?

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Bile-Danin rajut naisten ulkonäköä ruotivat kommentit ovat kirvoittaneet keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin viihdelehtien sivuilla. Lehtonen on saanut runsaasti vihaisia viestejä mielipiteistään, mutta häntä kritiikki ei voisi vähempää kiinnostaa.

”Katkerimpien viestien lähettäjät ovat usein niitä rumimpia ja lihavimpia. En ikinä katsoisi sen näköisiä naisia – ehkä korkeintaan silloin, kun ihmettelisin, miten niin kamalan näköisiä ihmisiä on olemassa”, mies tuhahtaa.

Mieluummin taivaan kuin tossun alla

Kulosaaren kohdalla puheenaiheemme kääntyvät olennaiseen: miten naisia sitten isketään?

Lehtonen ei ole aina ollut yhtä supliikki naistenmies kuin mitä tv-kamerat antavat olettaa. Myös hän on saanut pakkeja, useastikin.

Viime aikoina pukille pääseminen ei ole kuitenkaan tuottanut vaikeuksia. Lehtonen kehuskelee, ettei hän ole saanut rukkasia puoleentoista vuoteen.

”Totta kai oon saanut pakkeja aikaisemmin. Oon kuitenkin ottanut ne kaikki oppitunteina ja harjoitellut lukemaan naisia. Tunnistan, minkälainen taktiikka kehenkin sopii”, Lehtonen kertoo.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

Bile-Danin mielestä suurin osa miehistä tekee virheen olemalla liian kiltti ja miellyttämällä naisia liikaa. Hänen mukaansa miehen tulisi olla “mieluummin taivaan kuin tossun alla”. Rumakin voi saada naisia, kunhan on tarpeeksi itsevarma ja sopivasti kusipää.

Lehtonen kertoo osaavansa päätellä, minkälainen mies naista viehättää pelkän olemuksen perusteella. Pyydän häntä arvioimaan, minkälainen mies minuun iskee.

”Itsevarma ja herrasmies. Sä haluat, että mies saa sut nauramaan ja tekee sun kanssa asioita. Mies ei saa myöskään olla liian tossu.”

Hävettää myöntää, mutta voisin laittaa ruksin jokaiseen kohtaan.

12166809_10207549181075029_1562140425_n

Leveä vyötärö, pienet tissit

Uppouduttuamme biljardin saloihin eräässä itähelsinkiläisten kantakapakoista en edes huomaa, että treffit venyvät myöhään yöhön.

Kotimatkalla en voi olla kysymättä päivän polttavinta kysymystä: Olenko tavoitellut kympin miehiä turhaan, eli mikä on oma arvosanani?

Pahimmat pelkoni osoittautuvat todeksi, sillä Dani pudottaa minut pilvilinnoista alta aikayksikön. Edes siniset silmäni eivät pelasta liian leveää vyötäröä ja pieniä tissejä.

En mahdu maestron ihannemittoihin. Arvosana: 6,5.

Herrasmiehen eleenä Lehtonen tarjoaa kuitenkin muutaman lohduttavan sanan. Ilta on ollut hauska, ja seurana ansaitsen yhdeksikön.

Täyteen kymppiin Bile-Dani ei ole toistaiseksi törmännyt, mutta jos niin kävisi, ei nainen kävelisi kauaa vapaalla jalalla.

Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Kolojen kolo

Ennakko-olettamukseni siitä, että Lehtonen vetää ruudulla tiukkaa roolia, osoittautui treffien myötä vääräksi. Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Vaikka harjoitelluilta vaikuttavat lausahdukset ja hieman ylilyövä itsevarmuus hallitsevat Lehtosen käytöstä, hän on lopulta varsin hauskaa seuraa. Bile-Dani ei pyytele anteeksi ja vittuilee rohkeasti takaisin.

Emme tosiaankaan ole toistemme match: Minä brunettena en täytä Lehtosen kriteereitä, eikä hän vastaa ihannettani tummasta ja raamikkaasta uroksesta.

Kaikesta huolimatta ymmärrän, miksi naiset löytävät tiensä Lehtosen kainaloon. Bile-Danilla on pokkaa.

Viimeistään tässä vaiheessa suosittelenkin kaikkia isorintaisia blondeja suuntaamaan metsälle: Lehtosen mukaan hänen vakituinen “kolonsa” tulee saamaan niin hyvää kohtelua, ettei ole ennen nähty.


Kuvat: Elina Hyvölä