Arkisto

Opiskelija-asunnon selviytymisopas

Tuuleeko ikkunoistasi sisään? Tutisetko yöpakkasissa, mutta taloyhtiösi mielestä ei ole vielä aiheellista laittaa lämmityksiä päälle? Ei hätää: näiden vinkkien avulla vältät keuhkokuumeen, hypotermian ja kestonuhan.

opiskelijaasunto-(1)

Ilmasto

Vaikka taloyhtiösi laittaisikin lämmityksen päälle vasta lokakuun lopussa, onneksi tavaratalojen valikoimaan kuuluu erilaisia sähkölämmittimiä. Muutaman stoben hinnalla saat sen, mitä vuokraan pitäisi kuulua – lämmityksen.

Ikkunat

Öisin hyytävän tuulen saa estettyä paksuilla verhoilla. Jos kuitenkin haluat joskus pitää verhoja auki, kannattaa tarkistaa, miltä tiivisteet ikkunakarmien alla näyttävät. Ne eivät kiireiseltä raksamieheltä välttämättä ole osuneet ihan joka reunaan.

Seinät

Pienessä opiskelija-asunnossa sänky on useimmiten seinää vasten. Ikävä vaan, että seinät hohkavat jääkylmää ilmaa, eikä niitä vasten tee mieli käpertyä unissaan. Onneksi kroonisen flunssan voi välttää erinäisillä eristeillä. Nyt vaan kaivamaan se suvun inhotuin perintöryijy esiin ja avot – kestonuha on poissa.

opiskelijaasunto-(2)

Lattiat

Pörröiset matot lämmittävät mukavasti. Jos et kuitenkaan halua vuorata koko lattiaa matoilla, laita eteiseen tarjolle korillinen villasukkia, jotta vieraatkin voivat töpötellä ympäriinsä ilman vilustumisen vaaraa.

Arkisto

Opinnäytteet

Kandidaatintyössä syvennytään suomalaiseen populismiin

Ronja_f

Kolmannen vuoden opiskelija Ronja Inkovaara, 22, tarkastelee kandidaatintyössään populismia ja erityisesti sitä, miten populismin tapa määritellä kansaa ottaa jotkut sen osaksi ja toisaalta sulkee toiset sen ulkopuolelle.
Inkovaara valitsi aiheen sen ajankohtaisuuden vuoksi. Muun muassa maahanmuuton takia suomalaisuuden määritelmä on murroksessa.
“Jotkut korostavat perinteistä suomalaisuutta ja vaativat maamme rajojen sulkemista, mutta samaan aikaan elämme kansainvälisessä maailmassa”, Inkovaara huomauttaa.
Näiden tekijöiden muodostama ristiriita kiinnostaa Inkovaaraa, ja aiheen lähestyminen populismin näkökulmasta tuntuu hänestä luontevalta.

Gradu tutkii journalistien muuttovirtaa toimituksista viestintätoimistoihin

Elina_f

Elina Väntönen keksi graduaiheensa huomattuaan, että monet hänen toimittajaystävistään olivat siirtyneet töihin viestintätoimistoihin. Gradussaan Väntönen tutkii ilmiön syitä ja journalistien sopeutumista uuteen työympäristöön ammatti-identiteetin näkökulmasta.

Kaikkein haastavin työvaihe oli Väntösen mukaan teorian ja omien löydösten yhteensovittaminen, vaikka kirjoittaminen sujui muuten melko vaivattomasti.

Väntönen suosittelee pitämään enintään päivän taukoja kirjoittamisesta, jos gradun haluaa saada nopeasti tehtyä.

”Jos gradun kirjoittamisesta tulee vuoden prosessi, alkaa helposti pyrkiä täydellisyyteen”, hän huomauttaa.

Väitöskirja tarkastelee politiikan ja median suhdetta

Juho_f

Juho Vesa tutkii viimeistelyä vaille valmiissa väitöskirjassaan poliittisen päätöksenteon ja mediajulkisuuden suhdetta. Hän perehtyy työssään siihen, millaisena päätöksentekijät kokevat julkisen keskustelun päätösvalmistelusta. Lisäksi hän tarkastelee median roolia päiväjärjestyksen asettajana politiikassa.

Vesalla ei etukäteen ollut tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä kaikkea hän väitöskirjassaan tutkisi, vaan ideoita on syntynyt pitkin matkaa. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista, joten sen muoto on perinteistä vapaamuotoisempi.

Hänen neljän artikkelinsa kattoteemana on mediajulkisuuden ja poliittisen päätöksenteon suhde.

”Artikkeliväitöskirjassa voi käsitellä eri aiheita, kunhan ne liittyvät jotenkin toisiinsa”, hän kertoo.


Kuvat: Annette Ekengren

Arkisto

Töttöröö – olen toimitusjohtaja!

Niin nuoria, niin lupaavia. Haastattelimme viisi 1990-luvulla syntynyttä menestyjää eri aloilta.

Joona Haatainen on YouTube-verkosto Töttöröö Networksin toimitusjohtaja, joka on noussut vuodessa suomalaisen mediabisneksen puhutuimpien nimien joukkoon.

Keväällä 2014 Joona Haatainen, 24, oli töissä levy-yhtiössä huumoriryhmä Justimuksen managerina ja seurasi sivusta, miten YouTube-skene kasvoi räjähdysmäisesti. Siihen verrattuna levybisnes tuntui vanhentuneelta.

”Eivät albumit kiinnosta enää ketään. Fanit haluavat olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa idolinsa kanssa. Siihen tubettajien suosio perustuu. Samalla tubettajien sopimukset ja palkkiot kaupallisista yhteistöistä olivat kuin jostain villistä lännestä. Kukaan ei suojellut heitä.”

Suojelemisesta tuli Haataisen missio. Hän perusti Töttöröö Networksin, joka ideoi ja toteuttaa YouTube-lähtöistä sisältömarkkinointia. Käytännössä Töttöröö esimerkiksi myy yrityksille näkyvyyttä tubettajiensa videoilla ja ideoi mainoskampanjoita YouTubeen.

Töttöröön ensimmäinen syksy oli haastava.

”Puskimme itseämme näkyviin, lähetimme tiedotteita ja annoimme haastatteluja. Niin saimme pian muutaman casen. Kun teimme niiden kanssa hyvää tulosta, homma lähti rullaamaan.”

Olen lähtenyt rohkeasti moneen mukaan. En ole antanut vaikeilta tuntuvien asioiden estää, kun kuitenkin tiedän, mitä haluan tehdä.

Nyt verkostoon kuuluu neljän hengen ydintiimi ja 20 tubettajaa – tai sisällöntuottajaa, kuten Haatainen kutsuu heitä kunnioittavasti.

Haataisen mukaan levy-yhtiössä varoiteltiin, että “Joona hei, pitää painaa 10 vuotta duunia, ennen kuin pääsee istumaan ‘isoihin pöytiin’”. Toisin kävi. Haatainen on hiljattain istunut illallisvieraana esimerkiksi MTV3:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan kutsumana.

”Tuntuu oudolta, että saa tehdä töitä näiden ykköspelureiden kanssa. Vaikkapa haastattelujen antaminen ei ole minulle kovin luontevaa, ja aluksi pelkäsin, että yritys epäonnistuu ja menetän kasvoni. Kun sitten uskalsin astua valokeilaan, matka on ollut upea.”

Haatainen povaa suomalaisen YouTube-skenen seuraaviksi trendeiksi moniosaisia videosarjoja, aikuisia vloggaajia ja entistä ammattimaisempia tuotantoja. Hän itse toivoo YouTubeen lisää hyväntekeväisyysprojekteja ja journalistista asiasisältöä hömpän rinnalle.

”Suurin unelmani on luonnollisesti se, että entistä useampi tubettaja voisi tehdä ammatikseen sitä, mitä rakastaa.” PS

NOSTO: “Vaikkapa haastattelujen antaminen ei ole minulle kovin luontevaa, ja aluksi pelkäsin, että yritys epäonnistuu ja menetän kasvoni. Kun sitten uskalsin astua valokeilaan, matka on ollut upea.”

Arkisto

Tuhotaan menneisyys

90-luvulla kukoistukseensa herännyt Nokia pystyi siihen, mihin koko Suomen pitäisi nyt pystyä. Menneisyydestä irrottautumiseen.

groteskituhotaanmenneisyys-copy

2602 grammaa. Niin paljon painoa on Martti Häikiön vuonna 2001 kirjoittamalla järkäleellä, jota myös Nokia Oyj:n historiaksi kutsutaan.

Lähtökohta julkaista Nokiaa käsittelevä historiikki oli vuonna 2001 hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Nokia oli siihen aikaan pörssiarvolla mitattuna maailman 20. arvokkain yritys. 975-sivuisen kirjan suuri kysymys olikin: miten selittää yhtiön huikea nousu maailman suurimpien yritysten joukkoon 1990-luvulla?

2010-luvulle tultaessa menestystä on ehditty puida hyllymetreittäin. Samalla on syntynyt yhtä kiinnostava, mutta myös raadollinen vastakysymys: miten selittää yhtiön vajoaminen maailman suurimpien yritysten joukosta 2000-luvulla?

“Nokian menestys oli osoitus siitä, että tuho voi tuottaa valtavia menestystarinoita.”

Menestyksen juuret juontavat 90-luvulle, vuoteen 1992, jolloin Nokian toimitusjohtajaksi nousi Jorma Ollila.

Ollilan ja muiden avainhenkilöiden johdolla Nokia päätyi tärkeään ratkaisuun: menneisyydestä irrottautumiseen.

Nokian menneisyys oli läjä erilaisia liiketoimintoja: paperia, kumisaappaita, televisioita, alumiinia, tietokoneita. Kaikki se myytiin 90-luvulla hiljalleen pois. Päätuotteeksi nostettiin matkapuhelimet ja televiestintä.

Ratkaisu ei osoittautunut vain onnistuneeksi. Se oli menestys, jonka seurauksena Nokia nousi vuonna 1998 maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi.

Menestystä edelsi kriisi. Yhtiön sisällä oli riitoja, ja tunnelma oli kireä. Tuloskehitys oli jyrkässä laskussa, ja etenkin televisiotoiminnan kannattamattomuus söi yhtiön kassaa. Traagisin käänne oli yhtiön pääjohtaja Kari Kairamon itsemurha vuonna 1988.

Edellä mainitun päälle Suomi vajosi vielä syvään talouslamaan. Negatiivisuuden kierre ei näyttänyt pysähtyvän. Mistä ihmeestä menestys sitten tuli?

***

Yhtenä keskeisenä Nokian uudistumisen ja menestyksen syynä Martti Häikiö näkee Nokia-historiikissaan niin sanotun ”luovan tuhon” (creative destruction). Luova tuho on taloustietelijä Joseph Schumpeterin 40-luvulla lanseeraama käsite, joka tarkoittaa tuottamattoman työn korvaamista tuottavammalla. Luovaa tuhoa tapahtuu, kun kehitetään uusia, parempia ja nimenomaan tuottavampia tapoja tehdä työtä.

Luovan tuhon yksi seuraamuksista on, että tehottomat yritykset irtisanovat (ja lopulta kuolevat), kun samalla uutta luovat yritykset kasvavat ja rekrytoivat.

Nokian toimialojen mylläämisen jälkeen yhtiö ei enää tarjonnut samoja työpaikkoja. Päinvastoin, työtä tuhoutui paljon. Myöhemmin, menestyksen seurauksena, työpaikat tulivat määrällisesti mitattuna moninkertaisesti takaisin. Niin moninkertaisesti, että vuosikymmenen ajan Nokian, siis pelkän Nokian osuus Suomen bruttokansantuotteesta oli 3–4 prosentin luokkaa.

Vanhojen työpaikkojen ja tuotteiden korvautuminen uusilla ja tuottavammilla on ajan myötä luonnollista. Hyväksymme, että jotkin työpaikat katoavat uuden teknologian tieltä. Perinteisen puhelimen keksiminen jätti aikoinaan monia viestinviejiä työttömiksi.

Kokonaistuottavuuden kasvu on paitsi jokaiselle yritykselle, myös kansantaloudelle erityisen tärkeä tekijä. Sen kanssa Suomella yskii, on yskinyt jo kauan.

Suomen työvoimakustannukset eivät ole kasvaneet samassa tahdissa tuottavuuden kehityksen kanssa. Toisin sanoen, ihmisille maksetaan liikaa palkkaa siihen nähden, mitä työllä saadaan aikaan. Tuotteiden valmistus on Suomessa kallista, mutta niiden arvo ei kasva.

***

Luovaa tuhoa tarjotaan nyt Suomenkin lääkkeeksi. Ainakin yhdeltä vaikutusvaltaiselta suunnalta.

Taho on Elinkeinoelämän tutkimuskeskus Etla, jonka pääjehuna esiintyy julkisuudessa tutkimusjohtaja Mika Maliranta.

Maliranta kommentoi Ylen haastattelussa, että tulevina vuosina saadaan kuulla uutisia irtisanomisista, mutta jos kaikki menee hyvin, tekevät toiset yritykset samalla rekrytointipäätöksiä. Syntyy niin sanotusti parempia työpaikkoja, kuten Maliranta toteaa. Tuotannontekijät kohdentuvat uudelleen.

Kirjassaan Luovan tuhon tie kilpailukykyyn Maliranta toteaa asian, jolla on opiskelijan näkökulmasta paljon merkitystä. Kun etsimme työtä, pitäisi meidän löytää sellainen yritys tai toimija, joka osaa hyödyntää osaamistamme tehokkaimmin. Mikäli sellaista yrittäjää ei löydy, kannattaa yritys ehkä perustaa itse.

“Ne yritykset, jotka nyt tarjoavat hyvää ja mielekästä työtä, eivät välttämättä tarjoa sitä kymmenen vuoden päästä.“

Juuri itselleen hyvän työpaikan löytäminen on tosin vaativa tehtävä, koska valintaan vaikuttavat niin monet tekijät. Vaikka taloustieteilijät puhuvat tuottavuudesta, harva välttämättä sanoo valitsevansa työpaikan sillä perusteella, että voi olla tuottavin mahdollisin versio itsestään. Enemmän olen kuullut puhuttavan työn mielekkyydestä, merkityksellisyydestä, itseä kiinnostavasta tai sopivalla tavalla haastavasta työstä. Ja tietenkin palkasta. Mutta onhan näilläkin kriteereillä vaikutusta omaan tuottavuuteen.

Opiskelijan näkökulmasta luovan tuhon prosessin ymmärtäminen on tärkeää. Ne yritykset, jotka nyt tarjoavat hyvää ja mielekästä työtä, eivät välttämättä tarjoa sitä kymmenen vuoden päästä. Sen tietävät esimerkiksi Nokian insinöörit. Tyypit, jotka olivat mukana sekä ihanan nousun että tylsän tuhon aikana.

***

Muutoksiin valmistautuminen on yksi työntekijän tärkeimmistä taidoista. Pitää muistaa pohtia sitä, miten itseään voisi kehittää muutosten varalle. Emme voi miettiä vain 18-vuotiaina, millainen osaaminen on meille tulevaisuudessa tarpeen. Sitä pitää miettiä uran aikana vielä monta kertaa uudelleen.

Tälläkin hetkellä moni sanoo, ettei toimittajaksi ja media-alalle kannata hakeutua, koska sieltä tuhoutuu valtavasti työpaikkoja. Ja sehän on totta!

Asian voi nähdä toisellakin tavalla. Nythän media-alalle nimenomaan kannattaa hakeutua, koska se hakee uutta muotoaan ja uutta ansaintalogiikkaa. Uusia tekijöitä ja ideoita tarvitaan kipeästi!

Nokian menestys oli osoitus siitä, että tuho voi tuottaa valtavia menestystarinoita. Juha Sipilä pohtii tällä hetkellä samaa: mistä pitäisi päästää irti, jotta Suomi toimisi tehokkaammin.

Minä, 25-vuotias viestinnän opiskelija, mietin tulevaisuutta tällä hetkellä hyvin optimistisesti. Tuntuu, että palveluksiani tarvitaan ja ne tuottavat ympärilleen arvoa. Voisiko kuitenkin käydä niin, että kenties tärkein taitoni, kirjoittamisen taito, jää jossain vaiheessa täysin arvottomaksi?

Mahdollisesti, mutta siinä vaiheessa olen tietenkin jo aistinut signaalit hyvissä ajoin. Olenhan sinut luovan tuhon kanssa.


Kirjoittaja @rikumattila on 5. vuoden viestinnän opiskelija ja Vapa Median konseptisuunnittelija. Titteli on niin hieno, että se ei voi ainakaan hetkeen tuhoutua.

Arkisto

Mitäs muistat ysäristä? – Groteski kyseli kampuksella

viivi1

Mikä on mieleenpainuvin muoti-ilmiö ysäriltä?

Säkkimäisyys.

Viivi, 21, kirjallisuustiede

lotta2

Miten koit laman?

Perheessämme oli konkurssi.

Lotta, 23, yhteiskuntapolitiikka

laura3

Millainen on suhteesi Smurffeihin?

Vihamielinen. Smurffiina oli sairaan ärsyttävä.

Laura, 29, valtio-oppi

mårten3

Mikä on lempijamituksesi ysäriltä?

Rhythm of the Night.

Mårten, 24, kauppatieteet

maiju2

Kuka Spice Girl olit?

Se blondi muija, olikse Emma?

Maiju, 22, tilastotiede

leena2

Mitä luit ysärillä?

Iskän vanhoja poikien seikkailukirjoja mökin “aarrekirjahyllystä”.

Leena, 23, viestintä


Tekstit: Karolina Toivettula

Kuvat: Elisa Kitunen