Ilmiöt

SAIRAAN NOPEE JUTTU

JOURNALISMIO N KRIISISSÄ! (katso kuvat)

TEKSTI Roosa Kontiokari KUVAT Martta Kallionpää

NÄIn kerrotaan heti viestinnän ja journalsitiikan opiskelijoile jo pääsykoevaiheessa. Koska tottahan se on etttä nykyäajan hektisessä maailamssa ei kerkeä enäätehdä kunnon journalismia vaa kiakki pitää saada ulos heti nyt koska intternetsi ynnä muut tiedon valtatiet jossa tieto liiikkuu hirveän nopeasti. esimerkiksi Sosiaalinen media (lyhennetään usein some[1]) joka tarkoittaa verkkoviestintäympäristöjä, joissa jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Sosiaalisessa mediassa viestintä tapahtuu monelta monelle, eli perinteisille joukkotiedotusvälineille ominainen viestijän ja vastaanottajan välinen ero puuttuu.[2]

Niin siellä somessa jutut leviää hirveetä tahtia eikä aina ehi tarkistaa ajoiss että oliko kyse

  • sodasta (juttua korjattu) terrorismista (juttua korjattu) yksittäistapauksesta (juttua korjattu)

vaikko vaan joku tyyppi huppu päässä (juttua korjattu) jossain mutta vhainko on jo tehty ja juttu levinnyt saavuttamattomiin niin turha sitä enää itkeä kaatunutta maitoa tai miten tämä sanonta menikään spilled milk sanonta suomeksi google haku okei ei ehdi googlata ei kerkee ei kerkee ei kerkee pakko tykittää juttuja nettiin koska KIIRE PAKKOHAN SE ON OLLA KIIRE KUN KAIKKI NIIN SANOO näin esimerkiksi tässä Harvardin tutkimuksessa sanotaan näin oho eikun jonkun gradussa oho eikun opinnäytetyössä eikun häh siis facebook-tilillä ai joo jaa vauva-fi keskustelussa (juttua korjattu)

Joskus kirjotietaan myös hyviä journalsitisia juttuaj joissa tutkittaan

paljon. asioita lähteitä käytetään aikaa ja timantti Syntyy niin kuin Hesarikin väittää mianos videossa. ja Long Play myös ja varmaan joku muu myös. Joo mutta näitä timantteja ei kutienkaan kukaan koskaan lue koska ne on maksumuurin takana ja ei kukaan maksa ennää intter netissä mistään. Siksipä että toimittajat sais rahaa hioa timantteja jouita kukaan ei koskaan tule näkemään niin pitää kirjotitaa juttuja kissanpennuista (katso kuvat!) tai siitä kun joku julkkisnaisella on näkynyt tissi (katso kuvat!)   

tai miten olet aina käyttänöyt vessapaperia vääri n(katso video!). Jam ielellään kannaattaa keksiä myös joku houkuteleva otsikko vaikka Jorunalistin Ohjeissa snoataan että 10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.

Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

mutta ei nyt aina voi keretä otsikoimaan tai kirjotaan kunnolla ei ehdi ei ehdi. Minkäss sille voi koska pakko olla koko ajan hirvee ralli päällä kosak netti ja some ja kumppanit ja kiire eli mitä sitä turhia tarkasTelemaan asioita tai pohtimaan juttuja kunhan saadaan kiakki ulos hetinyt ja vähän lisää siihen pääle

G2

Jutun tekemiseen käytettiin 10 minuuttia.

Arkisto

Työ media-alalla tarkoittaa jatkuvaa epävarmuutta, sanovat kokemusasiantuntijat

Uutisiin media-alan YT-neuvotteluista ja irtisanoamisista törmää harva se päivä. Mitä enemmän ihmisiä erotetaan, sitä vaikeampaa työnsaanti media-alalta on. Haastattelimme neljää Journalistiliiton pääluottamusmiestä. Kysyimme miltä YT-neuvottelut ja irtisanomiset tuntuvat ihmisistä, jotka edustavat neuvotteluissa työntekijöitä ja millaiselta media-alan tilanne näyttää heidän näkökulmastaan.

Lotta Lappinen, Österbottens Tidning, HSS Media pääluottamusmies

Lotta_lappinen

Yksi pääluottamusmiehen tehtävistä YT-neuvotteluista on niistä tiedottaminen jäsenille ja liiton yhteyshenkilöille. En ole itse kirjoittanut omista YT-neuvotteluistani, mutta annan kyllä lausuntoja omalle lehdelle sekä muille.

Mielestäni media-alan tilanne ei ole niin huono kuin uutiset antavat ymmärtää, vaikka ala kärsiikin kehnosta johtamisesta, huonosta tai täysin puuttuvasta tulevaisuuden visioinnista ja huonosta käsityksestä alan muutoksista. YT- neuvotteluista uutisoidessa toimittajia kuvataan vihjaillen laiskuudesta ja ylipalkkauksesta. Lisäksi toimittajista usein luodaan kuva hankalina ja liiton sääntöihin takertuvina.

Paperilehtien kuolemaa vähätellään toisinaan uutisissa. Luulen, että sanomalehtien ja aikakausilehtien tilannetta halutaan kuvata positiivisempana kuin se ehkä on siksi, ettei tiedetä tai ymmärretä millainen median tulevaisuus voisi olla.

Hannu Kauhanen, Karjalaisen pääluottamusmies

hannu_kauhanen

YT-neuvottelut herättävät monenlaisia tunteita työpaikalla: ensisijaisesti pelkoa, pettymystä ja epätietoisuutta sekä epävarmuutta omasta ja muiden tulevaisuudesta. Toisaalta joukkohenki myös tiivistyy ja asioista keskustellaan paljon.

Usein pääluottamusmiehen kannalta hankalinta on suhde omiin joukkoihin eli muihin työntekijöihin, jotka eivät pääse niin perille neuvottelujen etenemisestä. Se aiheuttaa heissä pelkoa ja jopa hysteriaa, ja sitä pitää yrittää rauhoittaa. Kaikkea ei voi kertoa kesken neuvottelujen vaan vasta niiden päätyttyä. Tästä syystä usein tuntuu, että asioista on YT-neuvotteluissa helpompi puhua työnantajan kuin työntekijöiden kanssa.

Irtisanomiset tuntuvat aina kurjilta, mutta onneksi meillä on niiden suhteen toistaiseksi päästy vähällä. Myös koko henkilöstöä koskevat lomautukset rassaavat toimitusta, mutta sekin aina parempi kuin yhdenkään ihmisen uhraaminen säästöjen alttarille.

Luottamusmiehellä ja myös työsuojeluvaltuutetulla on irtisanomissuoja. Se on toiminnan onnistumisen kannalta tärkeää. En ole kuitenkaan luottamusmies suojan takia, vaan siksi, että koen henkilöstöpolitiikan ja henkilöstön eduista huolehtimisen läheiseksi. Pääluottamusmiehenä pyrin aina siihen, että irtisanomisilta vältyttäisiin kokonaan.

Jussi Lankinen, STT-Lehtikuvan pääluottamusmies

Jussi_Lankinen

Esitämme työntekijöiden neuvottelijoiden kanssa omia vastaehdotuksiamme työnantajan säästösuunnitelmiin, jotka yleensä tarkoittavat irtisanomisia tai heikennyksiä työehtoihin. YT-lain mukaan työnantajan velvoitteet loppuvat työntekijöiden kuulemiseen. Neuvotteluasema ei siis ole kovinkaan tasa-arvoinen.

Marko Laita, Talentumin pääluottamusmies

Marko_Laita

Media-alan jatkuvat YT-neuvottelut latistavat ja vievät toimituksen työntekijöiltä tulevaisuudenuskoa sekä kuormittavat henkisesti. Se näkyy väistämättä juttujen sisällöissä, ja itseään ruokkiva kurjistumiskierre on valmis. Mediayhtiöt eivät voi tehdä tulosta koko ajan säästämällä, ilman tuotekehitykseen ja median uuden digitaalisen roolin ymmärrykseen panostamista.

Media-alan tulevaisuus vaikuttaa juuri nyt ikävältä, alalta poistuu ihmisiä työttömiksi, toisille aloille tai eläkkeelle, eikä tilalle oteta ketään. Kuukausipalkkaista työtä on entistä vähemmän. Pätkätyötä on tarjolla ja sisällöille on kysyntää yrityksissä ja mediatoimistoissa. Vakituisen työpaikan saaminen on juuri nyt vaikeaa, koska likimain kaikissa mediataloissa käydään tai on juuri käyty YT-neuvottelut, joissa on myös irtisanottu toimitusten työntekijöitä. Se estää rekrytoinnit pitkään.

Printti ei juurikaan kasva, mutta kasvava digipuoli tarvitsee koko ajan tekijöitä. Ongelma on toistaiseksi rahapula. Digi ei korvaa printtipuolen voimakasta supistumista. Uskon kuitenkin, että hyvät nuoret tekijät, jotka osaavat alansa perusasiat ja haluavat oppia, löytävät nyt ja tulevaisuudessakin töitä tavalla tai toisella.

Tällä hetkellä näyttää valitettavasti siltä, että työ media-alalla tarkoittaa epävarmuutta ja jatkuvia YT-neuvotteluja. Vasta kun median digimurroksessa päästään siihen, että kaupallinen media löytää taas toimivantavan ansaita tyydyttävästi sekä levikistä että mainonnasta, työllisyystilanne paranee merkittävästi.


Kuvat: Haastateltavat

jhfklshao Arkisto

Printti elää!

Printti on kuollut! Sisällöt siirtyvät verkkoon! Paperi on pyllyn pyyhkimistä varten! Vai onko sittenkään? Haastattelimme kolmea painettujen julkaisujen voimaan uskovaa tekijää ja kysyimme, mikä printissä oikein kiehtoo.

magazines-705885_640

Journalistiset sisällöt pakenevat kovaa vauhtia internetiin, mutta indie-kirjallisuutta julkaiseva ja myyvä Khaos Publishing kaavailee taiteellisille printtijulkaisuilleen uutta askelta: kivijalkaliikettä Helsingin keskustaan. Suomalainen taidelehti FAT sen sijaan nauttii kansainvälistä suosiota, ja vastikään toisen numeronsa julkaissut pornografinen taidelehti Rivo myi ensipainoksensa hujauksessa loppuun.

Tavallisten lehtien räpiköidessä pienten yleisöjen printtilehdille taitaakin kuulua ihan hyvää. Kaikki tietävät internetin olevan julkaisualusta, jolla tavoittaa helposti globaaleja yleisöjä kustannusten jäädessä minimitasolle. Miksi printtiä siis tehdään, ja miten ihmeessä se menestyy?

Painetun ääressä pysähdytään

Printin kuoleman ennustaminen tuntuu olleen ennenaikaista. Vanhempi sukupolvi on tottunut lukemaan lehden aamiaispöydässä painolta tuoksuvalta paperilta eikä tabletin ruudulta. Printin merkitys ei kuitenkaan ole vain sen tunnearvossa.

”Printissä on tärkeää fyysinen kokemuksellisuus. Lehti voi itsessään olla taideteos ja yllättää joka aukeamalla”, toteaa helsinkiläisen taidelehden FAT:in päätoimittaja Tero Kartastenpää.

Rivo puolestaan käyttää printtiä vastaiskuna hektiselle nettipornon kulutukselle.

”Mielenkiinnoton ja itseään toistava pornografinen sisältö ympäröi meitä jatkuvasti. Printattua lehteä puolestaan selataan ja luetaan useimmiten rauhassa ajatuksen kanssa. Nettijulkaisuna Rivo luultavasti vain hukkuisi ylitsepursuavan seksuaalisen sisällön joukkoon”, selittää lehden päätoimittaja Juha Arvid Helminen.

Myös Khaos Publishingin kustantaja Iina Esko korostaa printtiin liittyvää rauhoittumista. Internet on kenties pullollaan upeaa ja ammattimaista sisältöä, mutta käsissä pideltävä julkaisu on parhaimmillaan vieläkin pidemmälle mietitty kokonaisuus, josta löytyy selkeä fokus. Sen ääreen pysähdytään, ja siitä nautitaan kokonaisvaltaisena teoksena. Kun kaikkea ei voi kustannussyistä painaa, harkinta tulee positiivisella tavalla väliin. Turha karsitaan, ja jäljelle jää todellinen parhaimmisto.

Printti tuntuu siis toimivan vastavoimana kaikelle sille hektisyydelle ja kertakäyttöisyydelle, joka meitä nykyisin ympäröi. Siinä on myös nostalgiaa, myöntää Helminen. Hän toivoo voivansa törmätä Rivoon vuosikausien päästä divarissa ja ihmetellä, mitä aikoinaan tulikaan puuhattua. Painettu, harkittu taidejulkaisu on nimittäin kestotuote. Hyvin tehtyyn sisältöön tarttuu mielellään yhä uudestaan. Siinä on ajattomuutta ja pysähtyneisyyttä.

”Turhan vahva printti-internet -vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole tarpeen. Toisen toimivuus ei sulje toista pois, ja ainakin minua kiinnostavat myös nettijulkaisut. Ne ovat kaksi täysin erillistä kategoriaa”, muistuttaa Esko.

Ei elitismille

Pienten printtilehtien viehätys tuntuu perustuvan niiden erikoistumiseen. Kartastenpään mielestä printin arvostus ei ole vähentynyt oleellisesti, se on vain kallista tuottaa.

”Ei kannata tehdä mitään turhaa paperille. Jos tekee paperille, sen täytyy olla jotain erityistä. Siksi on ymmärrettävää, että yleislehdet tai keskinkertaiset lehdet ovat pulassa, toisin kuin erikoisemmat julkaisut.”

Pienillä lehdillä on mahdollisuus tehdä jotain täysin omanlaista.

”FAT-lehti tarjoaa oman helsinkiläisen näkökulman maailmaan ja on juuri sen takia arvokas. Tällainen tietoinen subjektiivisuus toimii paremmin pienten lehtien kohdalla, eikä objektiivisuutta ihannoivassa valtamediassa”, Kartastenpää toteaa.

Myös Rivo irrottautuu tietoisesti valtavirrasta. Lehti ottaa askeleen etäälle pornosta sellaisena kuin sen yleensä tunnemme. Ideana on lähestyä seksuaalisuutta rohkeasti, mutta taiteilijoiden omasta näkökulmasta.

”Uskomme, että nimenomaan persoonallisilla pienlehdillä on tulevaisuus printtinä. Ei pidä lähteä kilpailemaan isojen lehtien säännöillä, vaan laadulla. Jos lehti on kiinnostava, se löytää kyllä lukijansa”, korostaa Helminen.

Pesäero tehdään Khaos Publishingissakin. Heidän ei kustantamona ja nettikauppana tarvitse kilpailla suurten yritysten kanssa, sillä heillä on aivan oma asiakaskuntansa. Eikä tässä hommassa – kuten ei taiteessa yleensäkään – ole kyse taloudellisesta tuotosta.

”Meille on tärkeintä laajalle levittäytyvä yhteiskunnallinen kommunikaatio. Esteettisyys on toki julkaisuillemme olennaista, mutta emme ole kiinnostuneita lehdistä, jotka ovat pelkkiä koristeita”, Esko selittää.

”Otamme etäisyyttä joihinkin pienten piirien taidejulkaisuihin liittyvään elitismiin. Pidämme hinnat niin alhaalla kuin tuottaminen sallii, jotta kaikilla olisi pääsy näiden teosten äärelle. Ennen kaikkea Khaos tahtoo synnyttää toiminnallaan lisää aktiivista kulttuuria Suomeen.”

”Tätä ei tehdä rahan takia”, myös Kartastenpää kommentoi. ”FAT ei voi maksaa tekijöilleen paljon, mutta antaa mahdollisuuden tehdä jotain erityistä. Jotain, mikä peruskaupallisissa töissä ei kuvaajille ja kirjoittajille aina olisi mahdollista.”

Monien erikoislehtien hinnat pyörivät useissa kymmenissä euroissa. Jos ei ole alan harrastaja tai vannoutunut keräilijä, näitä julkaisuja tuskin tulee ostettua. Vaikka tuotantoprosessista riippuen korkea hinta on välillä täysin perusteltu, kiinnostaa ainakin Khaosta helposti lähestyttävä julkaisu, jonka matka ideasta toteutukseen on verrattain lyhyt ja hinta alhainen. Tällaisesta teoksesta esimerkiksi Esko ojentaa käteen tukholmalaisen Moon Space Booksin siron, käsin sidotun Foggy Opus -julkaisun. Sen hinta on 12 euroa, joka on Eskosta melko edullinen.

magazine-806073_640

Lehtikaupasta asiakkaiden käsiin

Erikoistuneille lehdille on tietysti rajatummat markkinat, ja ne houkuttelevat vain pieniä yleisöjä. Yksi keino jatkaa printin tekemistä onkin julkaista kansainvälisesti.

”Ajatuksemme on ollut, että jos lehti on suosittu ulkomailla, kelpaa se täälläkin”, Kartastenpää kuvailee. ”FAT:in kaltaisten pienten lehtien alakulttuuri on vahvaa etenkin Euroopassa, ja siellä on isompi kysyntä kuin Suomessa. Euroopan isoissa metropoleissa on muutamia pieniä levykauppojen tyylisiä lehtikauppoja, joita Suomessa ei ole oikeastaan ollenkaan.”

Tämän on huomannut myös Esko. Hän kertoo jopa paljon pienemmältä kielialueelta Virosta löytyvän aktiivisempaa pienlehtitoimintaa. Tätä aukkoa Khaos Publishing syntyi paikkaamaan. Kaavailtu kivijalkaliike tuo Suomeen myös Kartastenpään kuvailemaa lehtikauppatoimintaa.

”Asiakkaalle on tärkeää päästä oikeasti hipelöimään näitä tuotteita”, Esko perustelee Khaosin uutta askelta.

Se on helppo ymmärtää, kun onnistuneen teoksen saa omiin hyppysiinsä. Foggy Opus -teosta selatessa tuntee sameapintaisen paperin, joka on kevyt mutta tukeva käsissä. Pehmeät värisävyt ja valokuvat sulavat paperilla kauniisti osaksi tekstiosuuuksia. Lehti muodostaa juuri sellaisen teoksellisen kokonaisuuden, jonka tärkeyttä kaikki pienlehtien parissa työskentelevät tuntuvat vannottavan. Samaa kokemusta ei saa tabletin ruudulta.


Kuvat: Pixabay.com

Arkisto

Kutosen kolo

Bile-Dani on Sipilän jälkeen ehkä syksyn puhutuin mies. Groteskin viihdetoimittaja Elina Hyvölä kävi treffeillä testaamassa, onko tosi-tv-tähti todella Suomen kovin naistenmies, kuten tämä itseään tituleeraa.

12081462_10207549181035028_1953436326_n

Lokakuisena maanantai-iltana värjöttelen Kansallisteatterin takana ja tähyilen punaista katumaasturia, jolla koko kansaa kuohuttanut hottis Daniel Lehtonen, 24, on juuri saapunut Porvoosta Helsinkiin. “High lifesta” ja jatkuvista ylilyönneistä tunnettu mies on luvannut antaa minulle täyden Bile-Dani-kokemuksen.

Bongaan Lehtosen nojailemassa autoonsa kadun reunalla. Mies selailee iPadia ja näyttää ärsyttävän itsetietoiselta. Yritän unohtaa ennakkoluuloni ja astelen reippaasti Lehtosen luokse. Minut huomatessaan hänen naamansa leviää veikeään hymyyn, ja yllätyksekseni hän avaa minulle herrasmiesmäisesti maasturinsa oven.

“Hyppää kyytiin!” Daniel kehottaa.

Lehtonen paljastaa, että hänen suunnitelmissaan oli alun perin viedä minut surffaamaan. Harmiksemme elämysurheilukeskus, jossa lajia voi harrastaa, on kiinni.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Bile-Danilla on varasuunnitelma: Megazone. Lähdemme matkaan kohti Salmisaarta.

Missä Dani, siellä bileet

Juhlien keskipisteeksi itsensä ristinyt Lehtonen on tehnyt muutamassa kuukaudessa bilettämisestä ammatin.

Tällä hetkellä miehen pitää kiireisenä ympäri Suomen kulkeva hostaus-kiertue, jossa hän viihdyttää janoista bilekansaa soittamalla levyjä ja heittämällä kappaleiden väliin tyylilleen uskollisia spiikkejä. Palveluja voi ostaa biledani.fi-sivuston kautta. Suosion vuoksi Lehtonen on joutunut jättämään pelinhoitajan työnsä Itämerellä, ja dj:n urakin on väliaikaisesti katkolla.

Tosi-tv-tähdillä on tapana hiipua nopeasti. Lehtonen ei ole kuitenkaan huolissaan, sillä mielessä kiitävät ajatukset omasta ohjelmasta. Bile-Dani ei koe suorasukaista mainettaan ongelmana, sillä hän seisoo joka ikisen sanansa takana.

”Teen palveluksen miehille. Sanon vain sen, mitä suurin osa ajattelee, muttei uskalla sanoa ääneen. Ei kukaan meistä tykkää, kun mimmit saavat kiloja”, hän selittää.

12166746_10207549181115030_714390187_n

Where the magic happens

Joukkueemme pieksee kevyesti junnujen jalkapallojengin Megazonen lasersodassa. Peli vie mennessään, enkä edes muista olevani treffeillä.

Ottelun jälkeen Lehtonen ehdottaa siirtymistä ruokailemaan, mutta vetää sanansa nopeasti takaisin.

”Ei sittenkään, mä oon dieetillä.”

Pyöräytän silmiäni, mutta en väitä vastaan. Tänään tanssitaan Bile-Danin tahtiin.

Päätämme suunnata johonkin kuppilaan juttelemaan. Ehdottamani Punavuoren trendipaikat eivät Lehtosta kiinnosta, sillä hän haluaa viedä minut pois mukavuusalueeltani.

Bile-Dani heittää ilmoille haasteen biljardimatsista Itäkeskuksessa – siis todella kaukana mukavasta.

Olen salaa hieman pettynyt, sillä odotin vähintäänkin reissua Berliiniin. Sieltä Lehtonen on nimittäin herännyt erään kostean Vantaalla vietetyn bileillan jälkeen.

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Silikonitissit kiinnostavat

Ajamme Kallion läpi kohti itää, ja Lehtonen avautuu tosi-tv-tähteyden tuomista iloista. Yli Panomies on omien sanojensa mukaan kaatanut yli 300 naista. Hän on tyytyväinen julkisuuden tarjoamiin apajoihin.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

“Silikonitissit kiinnostavat, läskit perseet eivät. Vaaleat hiukset viehättävät enemmän kuin tummat, ja sinisistä silmistä saa plussaa”, Lehtonen luettelee.

Hottikset-sarjassa hänen deittinsä ovat kuitenkin olleet täysin muuta. Miten näin on päässyt käymään?

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Bile-Danin rajut naisten ulkonäköä ruotivat kommentit ovat kirvoittaneet keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin viihdelehtien sivuilla. Lehtonen on saanut runsaasti vihaisia viestejä mielipiteistään, mutta häntä kritiikki ei voisi vähempää kiinnostaa.

”Katkerimpien viestien lähettäjät ovat usein niitä rumimpia ja lihavimpia. En ikinä katsoisi sen näköisiä naisia – ehkä korkeintaan silloin, kun ihmettelisin, miten niin kamalan näköisiä ihmisiä on olemassa”, mies tuhahtaa.

Mieluummin taivaan kuin tossun alla

Kulosaaren kohdalla puheenaiheemme kääntyvät olennaiseen: miten naisia sitten isketään?

Lehtonen ei ole aina ollut yhtä supliikki naistenmies kuin mitä tv-kamerat antavat olettaa. Myös hän on saanut pakkeja, useastikin.

Viime aikoina pukille pääseminen ei ole kuitenkaan tuottanut vaikeuksia. Lehtonen kehuskelee, ettei hän ole saanut rukkasia puoleentoista vuoteen.

”Totta kai oon saanut pakkeja aikaisemmin. Oon kuitenkin ottanut ne kaikki oppitunteina ja harjoitellut lukemaan naisia. Tunnistan, minkälainen taktiikka kehenkin sopii”, Lehtonen kertoo.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

Bile-Danin mielestä suurin osa miehistä tekee virheen olemalla liian kiltti ja miellyttämällä naisia liikaa. Hänen mukaansa miehen tulisi olla “mieluummin taivaan kuin tossun alla”. Rumakin voi saada naisia, kunhan on tarpeeksi itsevarma ja sopivasti kusipää.

Lehtonen kertoo osaavansa päätellä, minkälainen mies naista viehättää pelkän olemuksen perusteella. Pyydän häntä arvioimaan, minkälainen mies minuun iskee.

”Itsevarma ja herrasmies. Sä haluat, että mies saa sut nauramaan ja tekee sun kanssa asioita. Mies ei saa myöskään olla liian tossu.”

Hävettää myöntää, mutta voisin laittaa ruksin jokaiseen kohtaan.

12166809_10207549181075029_1562140425_n

Leveä vyötärö, pienet tissit

Uppouduttuamme biljardin saloihin eräässä itähelsinkiläisten kantakapakoista en edes huomaa, että treffit venyvät myöhään yöhön.

Kotimatkalla en voi olla kysymättä päivän polttavinta kysymystä: Olenko tavoitellut kympin miehiä turhaan, eli mikä on oma arvosanani?

Pahimmat pelkoni osoittautuvat todeksi, sillä Dani pudottaa minut pilvilinnoista alta aikayksikön. Edes siniset silmäni eivät pelasta liian leveää vyötäröä ja pieniä tissejä.

En mahdu maestron ihannemittoihin. Arvosana: 6,5.

Herrasmiehen eleenä Lehtonen tarjoaa kuitenkin muutaman lohduttavan sanan. Ilta on ollut hauska, ja seurana ansaitsen yhdeksikön.

Täyteen kymppiin Bile-Dani ei ole toistaiseksi törmännyt, mutta jos niin kävisi, ei nainen kävelisi kauaa vapaalla jalalla.

Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Kolojen kolo

Ennakko-olettamukseni siitä, että Lehtonen vetää ruudulla tiukkaa roolia, osoittautui treffien myötä vääräksi. Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Vaikka harjoitelluilta vaikuttavat lausahdukset ja hieman ylilyövä itsevarmuus hallitsevat Lehtosen käytöstä, hän on lopulta varsin hauskaa seuraa. Bile-Dani ei pyytele anteeksi ja vittuilee rohkeasti takaisin.

Emme tosiaankaan ole toistemme match: Minä brunettena en täytä Lehtosen kriteereitä, eikä hän vastaa ihannettani tummasta ja raamikkaasta uroksesta.

Kaikesta huolimatta ymmärrän, miksi naiset löytävät tiensä Lehtosen kainaloon. Bile-Danilla on pokkaa.

Viimeistään tässä vaiheessa suosittelenkin kaikkia isorintaisia blondeja suuntaamaan metsälle: Lehtosen mukaan hänen vakituinen “kolonsa” tulee saamaan niin hyvää kohtelua, ettei ole ennen nähty.


Kuvat: Elina Hyvölä

Arkisto

Töttöröö – olen toimitusjohtaja!

Niin nuoria, niin lupaavia. Haastattelimme viisi 1990-luvulla syntynyttä menestyjää eri aloilta.

Joona Haatainen on YouTube-verkosto Töttöröö Networksin toimitusjohtaja, joka on noussut vuodessa suomalaisen mediabisneksen puhutuimpien nimien joukkoon.

Keväällä 2014 Joona Haatainen, 24, oli töissä levy-yhtiössä huumoriryhmä Justimuksen managerina ja seurasi sivusta, miten YouTube-skene kasvoi räjähdysmäisesti. Siihen verrattuna levybisnes tuntui vanhentuneelta.

”Eivät albumit kiinnosta enää ketään. Fanit haluavat olla jatkuvasti vuorovaikutuksessa idolinsa kanssa. Siihen tubettajien suosio perustuu. Samalla tubettajien sopimukset ja palkkiot kaupallisista yhteistöistä olivat kuin jostain villistä lännestä. Kukaan ei suojellut heitä.”

Suojelemisesta tuli Haataisen missio. Hän perusti Töttöröö Networksin, joka ideoi ja toteuttaa YouTube-lähtöistä sisältömarkkinointia. Käytännössä Töttöröö esimerkiksi myy yrityksille näkyvyyttä tubettajiensa videoilla ja ideoi mainoskampanjoita YouTubeen.

Töttöröön ensimmäinen syksy oli haastava.

”Puskimme itseämme näkyviin, lähetimme tiedotteita ja annoimme haastatteluja. Niin saimme pian muutaman casen. Kun teimme niiden kanssa hyvää tulosta, homma lähti rullaamaan.”

Olen lähtenyt rohkeasti moneen mukaan. En ole antanut vaikeilta tuntuvien asioiden estää, kun kuitenkin tiedän, mitä haluan tehdä.

Nyt verkostoon kuuluu neljän hengen ydintiimi ja 20 tubettajaa – tai sisällöntuottajaa, kuten Haatainen kutsuu heitä kunnioittavasti.

Haataisen mukaan levy-yhtiössä varoiteltiin, että “Joona hei, pitää painaa 10 vuotta duunia, ennen kuin pääsee istumaan ‘isoihin pöytiin’”. Toisin kävi. Haatainen on hiljattain istunut illallisvieraana esimerkiksi MTV3:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien päätoimittajan Merja Ylä-Anttilan kutsumana.

”Tuntuu oudolta, että saa tehdä töitä näiden ykköspelureiden kanssa. Vaikkapa haastattelujen antaminen ei ole minulle kovin luontevaa, ja aluksi pelkäsin, että yritys epäonnistuu ja menetän kasvoni. Kun sitten uskalsin astua valokeilaan, matka on ollut upea.”

Haatainen povaa suomalaisen YouTube-skenen seuraaviksi trendeiksi moniosaisia videosarjoja, aikuisia vloggaajia ja entistä ammattimaisempia tuotantoja. Hän itse toivoo YouTubeen lisää hyväntekeväisyysprojekteja ja journalistista asiasisältöä hömpän rinnalle.

”Suurin unelmani on luonnollisesti se, että entistä useampi tubettaja voisi tehdä ammatikseen sitä, mitä rakastaa.” PS

NOSTO: “Vaikkapa haastattelujen antaminen ei ole minulle kovin luontevaa, ja aluksi pelkäsin, että yritys epäonnistuu ja menetän kasvoni. Kun sitten uskalsin astua valokeilaan, matka on ollut upea.”