Arkisto

Nykytanssija pakenee taiteen rajoja

Nykytanssitaiteilijalle ruumis on viestinnän väline. Taneli Törmä etsii ihmisen rajoja performansseilla ja videokuvalla ja toivoo, ettei taidetta tarvitsisi aina lokeroida.

taneli_törmä-(9)

Kun Taneli Törmä opiskeli balettitanssijaksi Kansallisoopperassa, hän ei aavistanut tekevänsä jonain päivänä tällaisia esityksiä. Nyt ei olla oopperan suurella näyttämöllä vaan avoimessa näyttelytilassa.

Lattialla lepää yhdeksän metriä leveä taulu, jonka ääressä Törmä viettää yhteensä 130 tuntia. Hän piirtää taulua täyteen tikku-ukkoja ja tarkkailee, mitä keholle ja mielelle tapahtuu piirtäessä. Tilan laidalla näyttelyvieraat näkevät paitsi liikettä ja kuvataidetta, myös performanssin.

Juuri tällaisista projekteista Törmä nykyään nauttii. Nykytanssitaiteilija tahtoo teoksissaan kyseenalaistaa, mitä tanssi on ja mitä se saa olla.

Kiinnostus kokeilevaan nykytanssiin syttyi pikkuhiljaa lähes pakon sanelemana. Klassisen baletin opiskelijalla muun muassa nilkat olivat usein kovilla. Lopulta loukkaantumiset puskivat katsomaan tanssia perinteisten raamien ulkopuolelta. Lisäksi ihmiskehon rajallisuus alkoi tulla taaperosta asti tanssineen Törmän visioiden tielle.

”Kun on tanssinut koko ikänsä, täytyy jossain vaiheessa alkaa etsiä ilmaisuvoimaa muualtakin. Pelkkä liike ei aina anna tarpeeksi”, Törmä kertoo.

taneli_törmä-(3)

Törmä löysi poikkitaiteellisuudesta keinon ylittää kehon rajoja. Performanssitaiteen lisäksi Törmä on innostunut videokuvaamisesta, jossa on parasta kyky kehystää tarkasti. Tanssijana Törmä näkee kuvaruudunkin näyttämönä, jolla hänen on lavaa helpompi ohjata yleisön katsetta tärkeisiin yksityiskohtiin. Videon avulla hän voi esimerkiksi viedä katsojan kirjaimellisesti iholle – zoomata niin lähelle, että katsoja näkee hengityksen ja kokee liikkeen sen kautta.

”Hengittävän ihon kuvaaminenkin voi olla tanssia.”

Videointi myös mahdollistaa yleisön viemisen paikkoihin, joihin esitystä ei muuten saisi pystytettyä.

”Ihmisiä on vaikea rahdata Grönlannin jäätikölle nykytanssia katsomaan, mutta hetken voi videoida ja siten levittää jälkikäteen rajattomasti.”

Liike on Törmälle viestinnän väline. Tästä näkökulmasta häntä kiinnostaa erityisesti tanssijoiden ryhmädynamiikka, joka on jokaisella kokoonpanolla ainutlaatuinen. Ryhmädynamiikka on Törmän mielestä kuitenkin myös muunneltavissa ja koreografisoitavissa, jolloin ryhmä saadaan viestimään halutulla tavalla. Hän kuvailee, että liikkeen voima löytyy vivahteista, jotka heijastavat tunteitamme myös arkielämässä.

“Liike viestii enemmän tai vähemmän tahallisesti hyvinkin voimakkaita asioita”, hän sanoo.

Törmä on valjastanut liikkeen isojen, universaalien teemojen selittäjäksi.

taneli_törmä-(7)

 

Hänen Trust Off -projektinsa käsittelee tuntemattomaan luottamista, sen aiheuttamaa kontrollista luopumista sekä lopulta vapaudesta nauttimista. Syksyllä Pohjoismaissa kiertänyt Black Side -teos puolestaan pohtii, miten valo vaikuttaa kehoon ja mieleen ja kuinka sen määrä vaihtelee pohjoisessa eri vuodenaikoina.

Black Side ei kuitenkaan ole vain tanssia. Törmä liittää tapansa mukaan projektiin muitakin ulottuvuuksia, tällä kertaa videota ja elektronista musiikkia. Seuraavaksi häntä kiinnostaa avata lisää kuvataiteen tuomia mahdollisuuksia. Tulevat projektit siis tuskin solahtavat valmiiseen lokeroon. Niillä rikotaan lisää tanssin ja taiteen rajoja.

taneli_törmä-(6)


Kuvat: Joona Raudaskoski

2015

Tule sellaisena kuin olet

Exclusive editorial: Tänä syksynä valtiotieteellisen käytävillä nähtiin Lainaa ja omaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KUVAT Joona Raudaskoski LUOVA KONSULTOINTI Liina Suominen
2015

Cheers mate!

Eteläamerikkalaisesta perinnejuomasta tuli eurooppalainen trendivirvoke – maten nimeen vannotaan ympäri maailmaa.

Kun Etelä-Amerikassa mateyrttiä tarjoillaan tavallisesti höyryävän kuumana teejuomana, nauttii trenditietoinen eurooppalainen matensa kylmänä pitkäkaulaisesta lasipullosta.Yrttiin yhdistetään ylisanoja kaikkialla maailmassa: se on nimitetty Argentiinan ja Uruguayn kansallisjuomaksi sekä Berliinin kuuluisimmaksi virvoitusjuomaksi. Matea jumaloidaan sen alhaisen sokeripitoisuuden sekä ruoansulatusta edistävän ja välittömästi virkistävän vaikutuksen takia.

Luonnon omaa energiajuomaa valmistetaan mate-nimisestä yrtistä, jota saadaan Etelä-Amerikassa kasvavan matepuun lehdistä hauduttamalla. Kyseessä onkin useiden latinalaisamerikkalaisten maiden suosikkijuoma: esimerkiksi Uruguayssa sitä kulutetaan suunnilleen saman verran kuin kahvia Suomessa.

Eteläamerikkalainen perinnejuoma on Euroopassa perinteiseen tapaan valjastettu trendikkääksi virvoitusjuomaksi. Tunnetuin matesta valmistettu juoma ei olekaan tee, vaan saksalainen Club-Mate. Sitä juodaan kylmänä joko sellaisenaan tai drinkeissä terästettynä.

Oikeaoppisesti oreganon näköistä mate-yrttiä kuuluisi nauttia nimenomaan matea varten tarkoitetusta kupista metallisella pillillä. Matekuppien valmistamisesta on muodostunut ainakin Argentiinassa jo pieni bisnes: niitä saa kaikissa mahdollisissa väreissä, kuoseissa ja materiaaleissa. Käytännöllisyytensä ohella ne ovatkin myös kauniita koriste-esineitä.

Etelä-Amerikassa maten juonti pohjautuu alueen traditioihin ja kulttuuriin. Perinteellä on pitkälle ulottuvat historialliset juuret: latinalaisamerikkalainen alkuperäiskansa guaranít olivat tiettävästi ensimmäisiä maten kuluttajia. Guaranít käyttivät yrttiä alun perin pääasiassa lääketieteellisiin tarkoituksiin. Espanjan kolonisaation mukana mate levisi 1600-luvulla muualle Latinalaiseen Amerikkaan.

Vaikka matella on Etelä-Amerikassa erityisesti vanhoja traditioita ylläpitävä rooli, luetaan se muualla maailmassa usein terveystuotteeksi. Kitkerän makuinen mate sisältää runsaasti vitamiineja ja mineraaleja, ja antioksidanttien määrässä se päihittää kevyesti jopa vihreän teen.

Ihmejuoman nimeen vannovilla verkkosivustoilla maten kuvaillaan toimivan luonnollisena energiaboostina: sen sisältämä kofeiini piristää samalla tavoin kuin kahvi, mutta ilman epämukavia seurauksia, kuten tärinää, närästystä ja pahaa oloa. Kerrotaanpa sen olevan myös tehokas krapulan parantaja.

Kuten mitä tahansa herkkua, ei mateakaan kannata nauttia liikaa.

Verkossa liikkuu ristiriitaista tietoa yrtin haittavaikutuksista: sen väitetään samanaikaisesti edistävän ja toisaalta ehkäisevän joitakin syöpätyyppejä. Keskustelu haitoista on loppujen lopuksi suhteellisen vähäistä, Etelä-Amerikassa lähes olematonta. Ihmejuomasta luopuminen ei ole vaihtoehto.

Suurkuluttajamaissa maten juominen onkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Uruguayssa ei ole lainkaan outoa olettaa, että vähintäänkin joka toisella vastaantulevalla paikallisella on lämpimällä vedellä täytetty termoskannu mukanaan. Huoltoasemilla on yleensä ilmainen lämminvesiautomaatti, josta termarin saa pidemmilläkin reissuilla täytettyä. Matea juodaan koko ajan ja kaikkialla.

Club-Mate on suosiostaan huolimatta vielä suhteellisen marginaalinen tuote. Saksassa juoma on jo valtavirtaa, mutta sielläkin se liitetään usein hipsterikulttuuriin. Suomessa Club-Mate ei kulttituotteen asemaa ole ainakaan vielä saavuttanut, eikä sitä löydy läheskään kaikkien kauppojen hyllyiltä.

Matea nautitaan yhdessä niin perheen, ystävien kuin ventovieraidenkin kesken. Ei ole epänormaalia sekään, että julkisen liikenteen bussissa joku kaivaa laukustaan esille termoskannun ja pistää matella täytetyn kupin kiertämään matkustajien kesken. Alkuperäiskansa guaranít kutsuivat matea aikoinaan osuvasti ”ystävyyden juomaksi”, ja sellaisena sitä pidetään edelleen.

Harva elintarvike synnyttää niin suuria kansallisen yhtenäisyyden tunteita kuin mate alkuperämaissaan: se yhdistää ihmiset iästä, sosiaalisesta statuksesta ja varallisuudesta riippumatta. Ajatus maten eurooppalaisesta versiosta rajatun ryhmän villityksenä tuntuukin hieman nurinkuriselta.

Lasipullolla on vielä pitkä matka esikuvansa kaltaiseksi koko kansan eliksiiriksi.

TEKSTI Kira Keini