Asialliset

Vahtikoiraa kesyttäessä

Teksti: Elisa Husu
Kuva: JSN.fi

Tapaus Sipilä saattoi tuntua monelle jälleen yhdeltä kohulta, jolta olisi voitu välttyä paremmalla harkintakyvyllä. Päiviä jatkunut uutisointi Ylen journalistisista käytännöistä ja mediayhtiön poliittisesta puolueettomuudesta oli kuitenkin kuin kylmä suihku: kuumaksi käynyt ilmapiiri vaati herätyksen, joka varmasti herättää. Suomen korkea-asteisesta sananvapaudesta puhutaan niin kotimaassa kuin maailmalla. Journalismi on itsenäisenä instituutiona kehittänyt itseään ja toimittajat omaa ammatti-identiteettiään Journalistin ohjeiden puitteissa. Ohjeet toimivat kuten liberaalin demokratian lait: ne jättävät ihmisille mahdollisimman suuren vapauden toteuttaa itseään niiden asettamien rajojen sisällä. Journalistin ohjeet ovat toimittajalle niin kuin Raamattu Sipilälle – omantunnon perusta.

Ei siis tule yllätyksenä, että kun Sipilän jääviydestä ja hänen sukulaistensa taloudellisista intresseistä kaivosyhtiö Terrafameen uutisoitiin Ylellä marraskuun loppupuolella, niin toimittajat kuin pääministerikin vetosivat juuri Journalistin ohjeisiin. Juttua kirjoittaneiden toimittajien mukaan aihe oli nimenomaan tärkeä julkaistavaksi, sillä kansalaisilla on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Sipilä todella oli päättämässä lisärahoituksesta Terrafamelle, josta oli poikinut urakkatyö Katera Steel -yhtiölle, jonka Sipilän sukulaiset omistavat. Journalisteille vallan vahtikoiran tehtäviin kuuluu juurikin valtaapitävien talouskytköksien selvittäminen ja paljastaminen.

Sipilä kuitenkin vetosi Journalistin ohjeiden kohtaan, jossa kielteiseen julkisuuteen asetetulle henkilölle tulee sallia oikeus esittää näkemyksensä asiasta jo samassa yhteydessä. Puolitoista tuntia kommenttiaikaa ja sähköpostilla lähestyminen ei pääministerille sopinut eikä hän suostunut kommentoimaan asiaa jälkikäteen.

Samaisen illan tapahtumat jatkuivat pääministerin lähetellessä Ylen toimitukseen viestejä, joista suurin osa oli Sipilälle osoitettuja henkilökohtaisia kansalaispalautteita. Viimeinen viesti tuli perjantain ja lauantain välisenä yönä. Sipilä kiukutteli siis perjantai-illan pommittaen toimittajia viesteillä, joita ei ole sopivaa levittää, ja syytti epäsuorasti Ylen juttuja kansalaisten kiihottamisesta itseään vastaan. Kaikki oli Sipilän mukaan “likaista peliä”. Sipilälle asia voi näyttäytyä tältä kannalta, sillä tunnistavathan pelaajat yleensä toisensa.

Pääministeri ehti epäillä Ylen puolueettomuutta ja teroitti näkemystään sanomalla arvostuksensa Yleen olevan “täysi nolla”. Miten Yle sitten reagoi? Päätoimittaja Atte Jääskeläinen ilmoitti toimittajille jatkojuttujen hyllyttämisestä ja maanantai-illan A-studion aiheen vaihdosta. Samalla hän tuli asettuneeksi poikkiteloin Journalistin ohjeita vastaan: journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä. Jääskeläinen otti Sipilän puolen rajoittamalla toimittajien autonomiaa eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Jo keväällä pääministerin vakuutuskuoreen liittyvää uutisointia hillittiin pääministerin kritiikin seurauksena.

Asiasta järjestettiin vielä tiedotustilaisuus, jossa pääministeri pyrki julkisesti ottamaan kantaa siihen, mistä ja kenestä journalistit saavat viestiä. Pääministerin harkitsemattomuus nousi kuulemma perheeseen kohdistetusta paineesta, vaikka perhettä ei syytetty mistään. Kyseessä oli normaali tutkinta Sipilän mahdollisesta jääviydestä.

Myös tutkijat ottivat kantaa asiaan. Mediatutkija Anu Koivunen ihmetteli Suomen Kuvalehdessä, tunteeko pääministeri median toimintatapaa länsimaisessa demokratiassa. Viestinnän professori Esa Väliverronen puolestaan pitää Sipilän toimintaa harkitsemattomana. Professorin mukaan Sipilä ei ymmärrä nykyisiä julkisuuden vaatimuksia avoimuudesta. Kyse on ennen kaikkea siitä, miltä asiat näyttävät. Sipilän viestit näyttävät painostukselta.

Sipilä ei ole vieläkään tottunut vastaanottamaan julkista kritiikkiä, joka kuuluu hänen asemaansa. Ehkä siksi, että vielä ennen vaaleja toimittajien suhtautuminen Sipilään oli verrattain myötämielistä. Risto Uimonen luonnehti uuden puoluejohtajan matkaa pääministeriksi peräti “suomalaiseksi versioksi amerikkalaisesta unelmasta”.

Toimittajat itse siis kehittävät juonta siihen suuntaan, että kertomuksen sankarit ja konnat vaihtavat roolejaan. Väliverrosen mukaan tämä on tyypillistä toimittajien toimintatavoille: uusi henkilö nostetaan jalustalle ja pudotetaan myöhemmin. Journalistit eivät ole Sipilän tapauksessa kuitenkaan alittaneet rimaa ammattietiikan kannalta, vaikka Sipilä väittää toisin.

Journalisteistakin on moneksi. Ylen entinen erikoistoimittaja Pekka Ervasti kritisoi Sipilää muun muassa poliittisesta osaamattomuudesta, taloudellisista kytköksistä ja terveyden tilasta. Ervastin mukaan etenkin nykyisen hallituksen aikana paine ja itsesensuuri ovat kasvaneet toimittajien keskuudessa poliitikoista kirjoittaessa. Syyt Ervastin lähtöön Yleltä ovat jääneet tuntemattomiksi. Huhut kertovat kiristyneistä toimituskäytännöistä. Jos toimittajat menettävät kriittisen äänensä, journalismin olemassaolon tärkeyden voi kyseenalaistaa.

Sipilä ei ole ainoa uhriutuja, joka väittää vetoavansa kansaan aidoilla tarkoitusperillään, mutta jota “pelejä pelaileva” media muka pyrkii mustamaalaamaan. Asemaansa kohdistuvaa kritiikkiä huonosti sietävät poliitikot eivät aiheuta jännitteitä vain yksittäisten toimittajien töihin, vaan myös uutistoimitusten sisälle. Pakkaa sekoittaa, kun päätoimittajat eivät yksiselitteisesti asetu omiensa puolelle.

Valtaapitävien myötäilyä voidaan selittää esimerkiksi vaivannäön puutteella tai ideologisilla syillä. Tapaus Sipilä osoittaa, että jutussa mukana olleet toimittajat eivät ainakaan syyllistyneet edelliseen, mutta jälkimmäisen painoarvosta toimituksen päätöksiin ei tullut selkeyttä. Poliitikot käyttävät hyväkseen epävarmuuden ilmapiiriä. Ylen johdon luulisi tämän tiedostavan.

Arkisto

Kutosen kolo

Bile-Dani on Sipilän jälkeen ehkä syksyn puhutuin mies. Groteskin viihdetoimittaja Elina Hyvölä kävi treffeillä testaamassa, onko tosi-tv-tähti todella Suomen kovin naistenmies, kuten tämä itseään tituleeraa.

12081462_10207549181035028_1953436326_n

Lokakuisena maanantai-iltana värjöttelen Kansallisteatterin takana ja tähyilen punaista katumaasturia, jolla koko kansaa kuohuttanut hottis Daniel Lehtonen, 24, on juuri saapunut Porvoosta Helsinkiin. “High lifesta” ja jatkuvista ylilyönneistä tunnettu mies on luvannut antaa minulle täyden Bile-Dani-kokemuksen.

Bongaan Lehtosen nojailemassa autoonsa kadun reunalla. Mies selailee iPadia ja näyttää ärsyttävän itsetietoiselta. Yritän unohtaa ennakkoluuloni ja astelen reippaasti Lehtosen luokse. Minut huomatessaan hänen naamansa leviää veikeään hymyyn, ja yllätyksekseni hän avaa minulle herrasmiesmäisesti maasturinsa oven.

“Hyppää kyytiin!” Daniel kehottaa.

Lehtonen paljastaa, että hänen suunnitelmissaan oli alun perin viedä minut surffaamaan. Harmiksemme elämysurheilukeskus, jossa lajia voi harrastaa, on kiinni.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Bile-Danilla on varasuunnitelma: Megazone. Lähdemme matkaan kohti Salmisaarta.

Missä Dani, siellä bileet

Juhlien keskipisteeksi itsensä ristinyt Lehtonen on tehnyt muutamassa kuukaudessa bilettämisestä ammatin.

Tällä hetkellä miehen pitää kiireisenä ympäri Suomen kulkeva hostaus-kiertue, jossa hän viihdyttää janoista bilekansaa soittamalla levyjä ja heittämällä kappaleiden väliin tyylilleen uskollisia spiikkejä. Palveluja voi ostaa biledani.fi-sivuston kautta. Suosion vuoksi Lehtonen on joutunut jättämään pelinhoitajan työnsä Itämerellä, ja dj:n urakin on väliaikaisesti katkolla.

Tosi-tv-tähdillä on tapana hiipua nopeasti. Lehtonen ei ole kuitenkaan huolissaan, sillä mielessä kiitävät ajatukset omasta ohjelmasta. Bile-Dani ei koe suorasukaista mainettaan ongelmana, sillä hän seisoo joka ikisen sanansa takana.

”Teen palveluksen miehille. Sanon vain sen, mitä suurin osa ajattelee, muttei uskalla sanoa ääneen. Ei kukaan meistä tykkää, kun mimmit saavat kiloja”, hän selittää.

12166746_10207549181115030_714390187_n

Where the magic happens

Joukkueemme pieksee kevyesti junnujen jalkapallojengin Megazonen lasersodassa. Peli vie mennessään, enkä edes muista olevani treffeillä.

Ottelun jälkeen Lehtonen ehdottaa siirtymistä ruokailemaan, mutta vetää sanansa nopeasti takaisin.

”Ei sittenkään, mä oon dieetillä.”

Pyöräytän silmiäni, mutta en väitä vastaan. Tänään tanssitaan Bile-Danin tahtiin.

Päätämme suunnata johonkin kuppilaan juttelemaan. Ehdottamani Punavuoren trendipaikat eivät Lehtosta kiinnosta, sillä hän haluaa viedä minut pois mukavuusalueeltani.

Bile-Dani heittää ilmoille haasteen biljardimatsista Itäkeskuksessa – siis todella kaukana mukavasta.

Olen salaa hieman pettynyt, sillä odotin vähintäänkin reissua Berliiniin. Sieltä Lehtonen on nimittäin herännyt erään kostean Vantaalla vietetyn bileillan jälkeen.

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Silikonitissit kiinnostavat

Ajamme Kallion läpi kohti itää, ja Lehtonen avautuu tosi-tv-tähteyden tuomista iloista. Yli Panomies on omien sanojensa mukaan kaatanut yli 300 naista. Hän on tyytyväinen julkisuuden tarjoamiin apajoihin.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

“Silikonitissit kiinnostavat, läskit perseet eivät. Vaaleat hiukset viehättävät enemmän kuin tummat, ja sinisistä silmistä saa plussaa”, Lehtonen luettelee.

Hottikset-sarjassa hänen deittinsä ovat kuitenkin olleet täysin muuta. Miten näin on päässyt käymään?

”En todellakaan valinnut sarjassa näkyviä treffikumppaneita itse, ne olivat tuotannon vastuulla. Ei vantaalainen yksinhuoltaja ole mun tyyppiä. Paitsi no, sillä oli kyllä omistusasunto.”

Bile-Danin rajut naisten ulkonäköä ruotivat kommentit ovat kirvoittaneet keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin viihdelehtien sivuilla. Lehtonen on saanut runsaasti vihaisia viestejä mielipiteistään, mutta häntä kritiikki ei voisi vähempää kiinnostaa.

”Katkerimpien viestien lähettäjät ovat usein niitä rumimpia ja lihavimpia. En ikinä katsoisi sen näköisiä naisia – ehkä korkeintaan silloin, kun ihmettelisin, miten niin kamalan näköisiä ihmisiä on olemassa”, mies tuhahtaa.

Mieluummin taivaan kuin tossun alla

Kulosaaren kohdalla puheenaiheemme kääntyvät olennaiseen: miten naisia sitten isketään?

Lehtonen ei ole aina ollut yhtä supliikki naistenmies kuin mitä tv-kamerat antavat olettaa. Myös hän on saanut pakkeja, useastikin.

Viime aikoina pukille pääseminen ei ole kuitenkaan tuottanut vaikeuksia. Lehtonen kehuskelee, ettei hän ole saanut rukkasia puoleentoista vuoteen.

”Totta kai oon saanut pakkeja aikaisemmin. Oon kuitenkin ottanut ne kaikki oppitunteina ja harjoitellut lukemaan naisia. Tunnistan, minkälainen taktiikka kehenkin sopii”, Lehtonen kertoo.

Bile-Dania ei haittaa, että häntä lähestyvät usein Seiskan kohuotsikoista haaveilevat tytöt, sillä juuri he ovat hänen tyyppiään.

Bile-Danin mielestä suurin osa miehistä tekee virheen olemalla liian kiltti ja miellyttämällä naisia liikaa. Hänen mukaansa miehen tulisi olla “mieluummin taivaan kuin tossun alla”. Rumakin voi saada naisia, kunhan on tarpeeksi itsevarma ja sopivasti kusipää.

Lehtonen kertoo osaavansa päätellä, minkälainen mies naista viehättää pelkän olemuksen perusteella. Pyydän häntä arvioimaan, minkälainen mies minuun iskee.

”Itsevarma ja herrasmies. Sä haluat, että mies saa sut nauramaan ja tekee sun kanssa asioita. Mies ei saa myöskään olla liian tossu.”

Hävettää myöntää, mutta voisin laittaa ruksin jokaiseen kohtaan.

12166809_10207549181075029_1562140425_n

Leveä vyötärö, pienet tissit

Uppouduttuamme biljardin saloihin eräässä itähelsinkiläisten kantakapakoista en edes huomaa, että treffit venyvät myöhään yöhön.

Kotimatkalla en voi olla kysymättä päivän polttavinta kysymystä: Olenko tavoitellut kympin miehiä turhaan, eli mikä on oma arvosanani?

Pahimmat pelkoni osoittautuvat todeksi, sillä Dani pudottaa minut pilvilinnoista alta aikayksikön. Edes siniset silmäni eivät pelasta liian leveää vyötäröä ja pieniä tissejä.

En mahdu maestron ihannemittoihin. Arvosana: 6,5.

Herrasmiehen eleenä Lehtonen tarjoaa kuitenkin muutaman lohduttavan sanan. Ilta on ollut hauska, ja seurana ansaitsen yhdeksikön.

Täyteen kymppiin Bile-Dani ei ole toistaiseksi törmännyt, mutta jos niin kävisi, ei nainen kävelisi kauaa vapaalla jalalla.

Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Kolojen kolo

Ennakko-olettamukseni siitä, että Lehtonen vetää ruudulla tiukkaa roolia, osoittautui treffien myötä vääräksi. Bile-Dani on luonnossa täysin samanlainen kuin televisiossa.

Vaikka harjoitelluilta vaikuttavat lausahdukset ja hieman ylilyövä itsevarmuus hallitsevat Lehtosen käytöstä, hän on lopulta varsin hauskaa seuraa. Bile-Dani ei pyytele anteeksi ja vittuilee rohkeasti takaisin.

Emme tosiaankaan ole toistemme match: Minä brunettena en täytä Lehtosen kriteereitä, eikä hän vastaa ihannettani tummasta ja raamikkaasta uroksesta.

Kaikesta huolimatta ymmärrän, miksi naiset löytävät tiensä Lehtosen kainaloon. Bile-Danilla on pokkaa.

Viimeistään tässä vaiheessa suosittelenkin kaikkia isorintaisia blondeja suuntaamaan metsälle: Lehtosen mukaan hänen vakituinen “kolonsa” tulee saamaan niin hyvää kohtelua, ettei ole ennen nähty.


Kuvat: Elina Hyvölä

Arkisto

Mashiro – kun sushi ei pysy puikoissa

Unicafe tekee hyvää duunia opiskelijoiden ravitsemisessa. Joskus on kuitenkin kiva päästä ulos kampusalueelta ja heittäytyä villiksi kympin lounaalla. Arda Yıldırım testasi suositun Mashiron.

ruoka2

Olin kuullut paljon hyvää Vallilassa toimineesta Beniyasta. Tämä japanilaista ruokaa – siis sitä heidän arkiruokaansa, ei juhlallista sushia – tarjoillut ravintola päättikin sitten siirtyä uuteen osoitteeseen Töölöön.  Olin jo harakirin partaalla, kun onneksi kuulin Beniyan korvanneesta ravintolasta. Niin ikään japanilaista ruokaa tarjoava Mashiro sai luvan toimia arkeni pelastajana.

Läksin matkaan lihaa syövän ystävättäreni kanssa saadakseni mahdollisimman kattavan kuvan tarjonnasta.

Paikka on hyvin pieni huoneisto avokeittiöllä Mäkelänkatu 22:ssa. Pöydät olivat täynnä klo 12, mutta kahdelle oli juuri ja juuri tilaa. Vaikka pöytiä jaettiin ongelmitta tuntemattomien kesken, monet joutuivat kääntymään ovella pettynein ilmein. Iloitsin aikataulutukseni onnistumisesta.

Tarjoilija selitti meille ”ensikertalaisille” menun idean ja kokonaisuuden hyvin informatiivisesti ja ytimekkäästi hymy huulillaan. Kovin japanilaista, sanoisin. Kokit keskittyivät omaan tekemiseensä. Kaikki oli hyvin hallittua ja eteeristä, kuten olettaa saattaa.

Tilasin listalta tarjoilijan suositteleman lohi-zukedonin (9,50 e), toisin sanoen inkivääri-soijamarinoidun lohen ja riisin. Seuralaiseni tilasi possu-nikomidonin (11 e), siis inkiväärillä ja sakella maustetun possun kananmunan ja riisin kanssa.

ruoka1

Koska puhuttavaa oli paljon, emme huomanneet ajankulua, mutta puolen tunnin kuluttua alkoi jo hieman ihmetyttää. Lounaan odottaminen 35 minuuttia on mielestäni melko riskaabelia. Yleensä se syödään työpaikan tarjoaman puolituntisen aikana. Onneksi meillä ei ollut kiire.

Annokseni oli oikein näyttävä ja houkutteleva.  Lohi kirjaimellisesti suli suuhun. Niin pehmeää lohta en muista maistaneeni aikoihin. Kaikki muu annoksessa oli valitettavasti melko keskinkertaista. Riisiä ei ollut maustettu, ja se oli jo jäähtynyttä. Lohen marinadissakin oltiin säästelty. Maut olivat hyvin hienovaraisia, lähes yksioikoisia.

Annoskateus iski, kun seuralaiseni höyryävä kulho saapui pöytään. Murea possunniska oli kuulemma sienien ja raikkaiden inkiväärisuikaleiden kanssa tasapainossa sekä hyvin maustettu. Myös riisi oli kosteaa ja maukasta possun paistinliemen ansiosta.

Molempien mielestä riisiä oli liikaa annokseen muihin raaka-aineisiin nähden. Mieluummin kuitenkin näin päin, totesimme.

Tuomio: Annokset Mashirossa ovat raikkaita mutta täyttäviä lohturuokakulhoja. Maut ovat japanilaiseen tapaan puhtaita ja selkeitä. Hintaansa nähden riisin, joka kattaa suuren osan jokaisesta annoksesta, olettaisi kuitenkin olevan jotain muuta kuin kuivaa.

**/***

2015

”Konservatiivisen väen ärsyyntyminen ihmetytti”

 

”Minut halutaan eri medioihin vähän väliä. Tätä on jatkunut kohta 50 vuotta. Aina kun olen tehnyt jotakin kansanomaista, media innostuu. Ei median läsnäolo ole kuitenkaan koskaan minua ahdistanut: viihdetaiteilijan työn kannalta median kiinnostus on tärkeää.”

TEKSTI Saarlotta Virri

”En koskaan nuoruudessani ajatellut: ”Nytpä ärsytän!” Sen sijaan pyrin toteuttamaan omia näkemyksiäni. Tietysti toivoin, että uusiin päämääriin pyrkinyttä taidettani olisi ymmärretty. Omanikäiseni – tai ainakin vastoin yleisiä normeja ajatelleet – ymmärsivätkin. Se, että konservatiivinen väki ärsyyntyi, herätti ihmetykseni. Myöhemmin se muuttui innostukseksi siitä, että sain toisenlaista palautetta.

En muista yhtään tapausta, jossa ihmisten kimpaantuminen olisi tuntunut pahalta. Havahduin huomaamaan, että olen saanut aikaan jotakin kiistanalaista uutta. Se miellytti minua.

Pikkupaikkakuntien lehdet kertovat saman tarinan minusta aina uudestaan ja uudestaan. Sellaiset jutut, joissa saan kertoa lukijoille jotain uutta, ovat harvassa. Viimeisin sellainen oli toimittaja Eva Kelan haastattelu, jossa hän kyseli kirjallisuusharrastuksestani. Vastaukseni varmasti yllättävät katsojat, koska keskityn filosofisiin kirjoihin.

Toinen mieleen jäänyt juttu on Svenska Dagbladetin noin kolmen vuoden takainen laaja kolmen sivun henkilökuva. Niin pitkiä juttuja ei Suomessa tehdä minusta koskaan.

Jos on aivan pakko keksiä jotain epämiellyttävää sanottavaa mediasta, niin se on juuri niiden samojen vanhojen, lähes 40 vuotta  identtisinä kerrottujen asioiden toistaminen. Olen vastannut lukemattomia kertoja kysymykseen: ”Mitä voisin tehdä, jotta ärsyttäisin samalla tavalla, kuin sinä aikoinasi?”

En voi opettaa ketään olemaan luovasti ärsyttävä. Kukin aika vaatii omat menetelmänsä.”

 

M.A. Numminen

  • Toiminut uransa aikana laulajana, säveltäjänä, sanoittajana, kirjoittajana, runoilijana, näyttelijänä, tuottajana ja lyhytelokuvien ohjaajana.
  • Laulajanura alkoi yhtyeessä The Orgiastic Nalle Puh Big Band. Tällöin kehittyi myös tunnusomainen parodinen laulutapa.
  • Opiskellut yliopistossa kansantaloustiedettä, valtio-oppia, sosiologiaa, filosofiaa, kielitiedettä, suomalais-ugrilaisia kieliä, kansanrunoutta, eskimo- ja bantukieliä sekä tähtitiedettä.
  • Herätti nuoruudessaan pahennusta muun muassa laulamalla Franz Schubertin liedejä parodisella laulutavallaan sekä säveltämällä lauluja Sukupuolielämän tietokirjasta.
  • Vihitty kunniatohtoriksi Åbo Akademissa ja Helsingin yliopistossa.

 VAIN MEDIAA -palstalla ei-medialainen pohtii mediaa tai Mediaa.


Kuva: Tomas Dikk,(www.tomasdikk.com)