2015

Tissitkö uutisia?

Sananvapaus on yksi demokratian kulmakivistä. Sitä voidaan käyttää myös puolustamaan yläosattomien naisten kuvia.

Iso-Britannian suurilevikkisin sanomalehti The Sun on julkaissut kolmossivullaan kuvia yläosattomista nuorista naisista lähes 45 vuotta. No More Page 3 -niminen kampanja ryhtyi vastustamaan seksistisenä pitämäänsä palstaa vuonna 2012 iskulauseella Boobs aren’t news, tissit eivät ole uutisia. Kampanjan kannattajien mielestä vanhanaikainen topless-palsta kuuluu historiaan. He huomauttavat, että The Sunia lukevat myös lapset.

Palstan lopettamista vaativan vetoomuksen on allekirjoittanut yli 217 000 ihmistä. Kampanjaa tukevat muun muassa useat nuorten ja tyttöjen järjestöt sekä Britanniassa toimiva raiskaustukikeskus. No More Page 3:n kannattajia löytyy eri poliittisten puolueiden parlamenttiedustajista.

Tämän vuoden tammikuussa uutisoitiin laajasti, että The Sun lopettaa kiistellyn palstan printtiversion ja jättää kuvat verkkoon. Kului viikko, ja 22.1. kolmossivulla oli oikaisuja-otsikon alla kuva paljasrintaisesta nuoresta naisesta, joka iskee nauraen silmää. Teksti kuului suomennettuna jotakuinkin näin:

Viitaten kaikkien muiden medialähteiden viimeaikaisiin raportteihin, haluaisimme selventää, että tämä on kolmossivu ja tässä kuvassa on Nicole, 22, Bournemouthista.

Lisäksi lehti esitti ironisen anteeksipyynnön muiden medioiden toimittajille, jotka ovat kuluttaneet viimeiset kaksi päivää The Sunista kirjoittamiseen. Lehden PR-johtaja Dylan Sharpe oli ilkkunut edellisenä päivänä Twitterissä, että puheet olivat olleet vain spekulaatiota ja ettei The Sunin ulkopuolisiin lähteisiin kannattaisi luottaa. Sharpen mukaan monet tulevat näyttämään typerältä.

Kolmossivua puolustavat syyttävät No More Page 3 -kampanjaa sievistelystä ja tiukkapipoisuudesta. He puolustavat lehden oikeutta harjoittaa rehellistä liiketoimintaa ja glamour-mallien oikeutta tehdä työtään. Ovatko kampanjan kannattajat kateellisia, koska eivät itse näytä samalta kuin kolmossivun tytöt?

Yksi näistä suosiollisilla geeneillä siunatuista onnekkaista, kolmossivun tyttö Rhian Sugden, ilmaisi oman näkemyksensä kiistaan Twitterissä 20. tammikuuta. Sugdenin mukaan on vain ajan kysymys, milloin kaikki mitä teemme, on rintaliivejä käyttämättömien ja mukavia kenkiä pitävien miestenvihaajien sanelemaa.

Niin ikään pessimistisen kommentin esitti kolumnisti Sarah Vine, joka kirjoitti Daily Mail -lehden verkossa (21.1.2015), että kolmossivun lopettaminen ei ole voitto feminismille. Hänen mukaansa nuoret brittinaiset eivät tarvitse apua nöyryyttääkseen itseään julkisesti, sillä paljasta pintaa näkee kolmossivua enemmän perjantai-iltana suuressa kaupungissa, kun tytöillä on mahat täynnä halpaa vodkaa. Vinen mielestä on ristiriitaista, että ihmiset vasta puolustivat raivokkaasti Charlie Hebdon oikeutta julkaista mitä tahansa, mutta kolmossivun sananvapauden kieltämistä pitäisi juhlia.

Vine ei ole ainoa, joka on todennut, että nykyfeministeillä on suurempiakin ongelmia kuin paljasrintaisten naisten kuvat. Feministien pitäisi keskittyä vastustamaan tyttöjen sukupuolielinten silpomista ja ääri-islamilaisen Isiksen naisten alistamista.

Argumentti on räväkkyydessään naurettava. On täysin selvää, että Vinen mainitsemat esimerkit naisten alistamisesta ovat vakavuudessaan täysin eri luokkaa kuin The Sunin kolmossivu. Mutta alistamisen tai loukkaamisen muotoja ei voi asettaa järjestykseen ja sanoa, että toinen voidaan sallia, kunhan vakavampaan loukkaukseen puututaan. Ei ole lainkaan yhdentekevää, millaisia kuvia naisista esitetään.

Kolmossivun tyyppinen julkisuus opettaa sekä tytöille että pojille, että naisen rooli on esitellä rintojaan, kun lehden muilla sivuilla kirjoitetaan politiikassa, liike-elämässä ja urheilussa menestyvistä miehistä. Mediarepresentaatiot muokkaavat alitajuisia käsityksiä, jotka vaikuttavat tietoiseen käytökseen. Alistava julkisuus rohkaisee ajattelua, jonka mukaan alistava käytös on hyväksyttävää.

Glamour-malleilla on tietysti täysi oikeus ansaita elantonsa paljastamalla rintansa. On kuitenkin huomionarvoista, että vain ani harva mies tienaa leipänsä esittelemällä alastonta vartaloaan. Yhtäkään miestä kolmossivulla ei tiettävästi ole nähty. Glamour-mallin ura näyttää olevan houkutteleva vaihtoehto ainoastaan naisille. Jokainen voi tietysti miettiä, miksi näin on.

Markkinalogiikalla toimiva lehti painaa lain puitteissa sivuilleen mitä se lystää, eikä rintakuvia ole kielletty missään laissa. Kuten Britannian muidenkin lehtien, The Sunin levikki laskee vuosi vuodelta ja taistelu lukijoista on kovaa. Kilpailu ei kaihda keinoja. Any publicity is good publicity. Olipa kolmossivusta mitä mieltä hyvänsä, ainakin The Sun on ihmisten huulilla.

Paljasrintaisten naisten kuvat tuskin täyttävät minkäänlaisia uutiskriteerejä tai toteuttavat journalismin yhteiskunnallista tehtävää, mutta tietysti viihteelläkin on arvo ja merkitys. Eikö viihteenkin silti pitäisi olla tasa-arvoista, ei alistavaa?

Kolmossivu-keskustelussa lehdistönvapaus-argumentti on valjastettu liiketoiminnan puolustamiseen. Sananvapaudella, jonka tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa, perustellaan sukupuolia eriarvoistavaa julkisuutta. Demokratian kehdossa, liberaalissa lännessä sananvapauden jalo periaate on väännetty tarkoitushakuisesti toimimaan vastoin sen alkuperäistä ajatusta. Tissit eivät ole uutisia, mutta se ei estä sanomalehtiä julkaisemasta niitä.

2015

Varsi kädessäni

Ylioppilaslehden 1/2015 dildotesti innoitti myös Groteskin testaamaan arjen käyttöesineitä. Korni Koni heittäytyi puhtauden metsästykseen viiden tiskiharjan voimin ja löysi täydellisen varren.

sini
Sini Blue-tiskiharja, 2,20 €

Testin isänmaallisin harja ilahduttaa varren kuminystyröillä. Varsi on täydellisen jämäkkä ja käteensopiva. Tiskaus sujuu jopa märin käsin! Tuli puhdasta.

ikea
IKEA Antagen, 0,29 €

Askeesin ystävän harja ei sykähdytä muulla kuin hinnallaan. Tuotekuvauksen mukaan ”tylppä reuna auttaa sitkeiden ruokajäämien irrottamisessa”, mutta se saattaa olla valhe. Luovutan kesken viikon vanhojen puuronjämien kanssa. Tulee lähes puhdasta.

jonny
Jomy ekologinen tiskiharja, 4,75 €

Ruohonjuuren klassikkoharja on oiva valinta tiskaajalle, joka haluaa näyttää valveutuneelta ekoihmiseltä, kun kaverit tulevat kylään. Ohut pyökkinen varsi mahdollistaa kirurgimaisen tarkan työskentelyn, mutta harjakset ovat turhan pehmeät. Tuotekuvaus paljastaa epämääräisesti, että ne ovat ”eläimen harjasta”. Hevonen? Koira…?! Astiat jäävät puhtaiksi, omatunto ei.

onnioon
OnniOon ekotiskiharja, 8,50 €

Luksusharjassa on reikä, josta voi puhaltaa saippuakuplia. Tuotekuvauksen mukaan ”ekotiskihajan varressa on käytetty komposiittimateriaalia, jossa on mukana 40% seullukuitua”. Tämä on ilmeisesti hyvä homma. Tuli puhdasta, mutta saippuakuplat tahmaavat keittiönkaapit.

eva solo
Eva Solo matta tiskiharja, 44 €

Tiskiharja jäi testaamatta taloudellisista syistä.

Tuotteet on haalittu lähipiiristä ja hinnat googlattu. Toimitus ei vakuuta, että summat pitävät paikkansa. Kuvat valmistajilta.

2015

aTalentin viisi vinkkiä työnhakuun

 

blogi_kuvitus_media

aTalent Recruiting järjesti yhdessä Media ry:n kanssa työnhakuillan tammikuun lopulla. Tapahtuma oli erittäin onnistunut ja opiskelijoiden kanssa käytiin hyviä keskusteluja työnhausta. Tapahtuma järjestettiin workshop-muodossa ja rasteja oli kaikkiaan kolme: CV, työhakemus ja työhaastattelu. Kokosimme rasteilla eniten keskustelua herättäneet työnhaun solmukohdat käteväksi listaksi. Harkitse näitä kohtia työnhaussa ja varmista paikkasi kärkikandidaatien joukossa!

  1. Muista CV:n perustiedot

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä CV, mutta tietyt peruselementit tulee löytyä jokaisesta vakuuttavasta ansioluettelosta: Nimi, yhteystiedot, koulutus, työkokemus ja työtehtävien lyhyt esittely, kielitaidot, it-taidot ja maininta suosittelijoista. Peruspohjan lisäksi esimerkiksi visualisoinnissa on paljon mahdollisuuksia hyödynnettävänä. Esimerkkejä erottuvista ansioluetteloista saat kirjoittamalla hakukoneen kuvahakuun ’creative CV’. Tärkeää on kuitenkin pitää CV selkeälukuisena.

  1. Kohdista dokumenttisi aina haettavaan paikkaan.

Kommentoi työpaikkailmoituksessa vaadittuja ominaisuuksia. Ilmoituksen kanssa on hyvä ’keskustella’ – näin perustelet sopivuutesi tehtävään. Autat myös rekrytoijaa näkemään heti työpaikkaan vaaditut ominaisuudet ja varmistat, että CV:si päätyy haastateltavien pinoon.

Samanlaisen CV:n lähettäminen useampaan työpaikkaan on yleinen erhe. Sen sijaan, että kertoisit kaiken osaamisesi, korosta dokumenteissasi haettavan tehtävän kannalta olennaisia kokemuksia ja taitoja. Selvitä, mitä työpaikkailmoituksessa todella lukee: millaisia työtehtävät ovat, mitä tehtävässä vaaditaan, minkälaiset taidot lasketaan eduksi. Mieti omaa osaamistasi, kokemuksiasi ja kiinnostustasi sekä sitä, kuinka hyvin ne vastaavat ilmoitukseen. Käytä konkreettisia esimerkkejä –näin osoitat rekrytoijalle, mitä todella olet tehnyt ja mitä osaat. Tuo tekstissä esille tehtävän kannalta relevantteja tietoja itsestäsi, osaamisestasi ja työkokemuksestasi.

  1. Älä vähättele itseäsi

Jokaisessa työtehtävässä oppii jotakin. Tärkeää on, miten tuot osaamisesi esille. Älä siis vähättele omaa osaamistasi vähäisen kokemuksen vuoksi. Esimerkiksi mansikanmyyjänä olet ehkä oppinut myyntihenkisyyttä ja vuorovaikutustaitoja tai varastonjärjestelijänä huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä. Jos työkokemuksesi ei ole vielä kattava, voi olla perusteltua listata myös harrastusten kautta opittuja taitoja. Esimerkiksi partiossa olet voinut saada hyvää kokemusta koordinoimisesta ja tiimityöskentelystä.

  1. Muista huolellisuus

Tarkista lopuksi hakemustekstisi kirjoitusvirheiden varalta. Kirjoitusvirheet antavat kuvan huolimattomasta ja epäjärjestelmällisestä työntekijästä. Virheet kielivät myös kiireessä hutaistusta hakemuksesta, joka voi saada rekrytoijan kyseenalaistamaan hakijan motivaatiota haettavaa paikkaa kohtaan.

  1. Tuo haastattelussa esiin oma itsesi

Valmistaudu haastatteluun huolellisesti. Ota selvää yrityksestä ja mieti, mikä on hakemassasi tehtävässä tärkeää. Yritykseen tutustuminen saattaa myös lisätä innostustasi, mikä näkyy varmasti myös haastattelussa. Mieti millaiseen yritykseen olet hakemassa, millainen kulttuuri yrityksessä on ja viihtyisitkö todella työpaikassa. Mitkä asiat tehtävässä ovat sinulle motivaatiota herättäviä tekijöitä ja miksi juuri sinä sopisit yritykseen?

Pyri tuomaan omaa persoonaasi esille, haastattelussa ei tarvitse noudattaa valmiiksi opeteltuja kaavoja. Omana itsenä oleminen tuo myös rentoutta ja työnantaja saa paremman käsityksen todellisesta minästäsi. Liiallisen roolin esittäminen työhaastattelussa voi osua hakijan omaan nilkkaan, kun varsinaisten töiden alkaessa huomaakin, ettei työpaikan kulttuuri tunnu omalta.

Työnhaku voi joskus olla pitkä ja tuskastuttava projekti, mutta palkitsee lopulta varmasti. Pitää vain jaksaa yrittää! Muista myös, että saat pyytäessäsi aTalentilta henkilökohtaista palautetta hakudokumenteistasi. Rekrytointitiimimme yhteystiedot löydät osoitteesta www.atalent.fi

nettisivu_naama_maria2


 

Kuvat: aTalent Recruiting

2015

Hyvää ja kaunista

Aloitin vuoden itselleni poikkeuksellisella tavalla. Kun loskainen Kaivari täyttyi riemunkiljahduksista ja vieressä värisevä kaveriporukka sytytteli tähtisadetikkuja, tunsin ensimmäistä kertaa, että vuoden vaihtumisella on jotain syvempää merkitystä. Kerrankin pystyin samaistumaan ympärilläni skoolaaviin ihmisiin ja olemaan rakkaimpieni kanssa samaa mieltä siitä, että tästä vuodesta tulee loistava, ihan erilainen, erityisen hyvä ja kaunis.

Ei sillä, etteivätkö edeltävät vuodet olisi olleet upeita ja mieleenpainuvia. Päinvastoin. Olen vain sitkeästi vastustanut kaiken paineen kasaamista vuodenvaihteen niskaan. Mitä kovemmat vaatimukset, sitä suuremmalla varmuudella 31. joulukuuta lässähtää hyvissä ajoin ennen kuin skumpat on lasissa.

Tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt, eikä vähiten siksi, että olin varustautunut vuoden viimeisen päivän juhlistamiseen vain kaikkein välttämättömimmällä: rakkailla ihmisillä ja skumppapullolla. Muuta ei ikimuistoista iltaa varten lopulta tarvittukaan.

Tunne, joka syttyi noin tunti ennen h-hetkeä, ei ole vieläkään ottanut sammuakseen. Siihen sekoittuu epätodelliselta tuntuvia, kutkuttavan suuria odotuksia ja toisaalta lohdullisen kliseinen ajatus siitä, että uuden vuoden saa aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Uudenvuodenlupauksia kierrättäviä memejä lainaten: uusi vuosi, uusi minä. Bring it on, 2015.

Uskon, että tulossa on mahtavia asioita, projekteja, kohtaamisia, elämänmuutoksia. Monia nostettavia maljoja, pitkiä päiviä ja lyhyitä yöunia. Itseni tuntien myös runsaasti valtoimenaan valuvia kyyneleitä milloin mistäkin syystä: raivosta, onnistumisesta ja silloin tällöin ihan vaan olemisesta.

Eräs uusi alku on tässä. Kun skoolasimme ystävieni kanssa alkavalle vuodelle, päässäni vilisevien mahdollisuuksien joukosta erottui selvästi yksi. Groteskin vuosi on alkanut rivakasti, ja vain yhdessä kuukaudessa on saatu aikaan hienoja asioita, joista yhtä selaat parhaillaan. Groteskin virtuaalinen leikkikenttä, verkko-G, on vihdoin auki ja valmiina toimintaan. Jos lupaavaan alkuun on luottamista, uskaltaisin väittää, että seuraavan yhdentoista kuukauden aikana tapahtuu ihmeitä.

Otimme uutena vuotena käyttöön taikasanat, joita toistettiin illan aikana aina maljaa nostaessa. Ainakin toistaiseksi ovat toimineet. Siispä skoolaan myös sinun kanssasi, lukija:

Tehdään tästä kaikin puolin hyvää ja kaunista.

2015

Lisää ajatuksesi verkkoon

Lehdet siirtyvät verkkoon. Palvelut siirtyvät verkkoon. Kaikki siirtyvät verkkoon.

Kuulostaa tutulta? Ehkä siksi, että verkkoon siirtymisestä on puhuttu vuosia. Kaikki suuret lehdet ovat olleet verkossa jo vuosia.

Verkon sisältöjen muoto on hakenut muotoaan. Parhaiten näyttävät toimivan lyhyet jutut, mutta myös pitkille on tilaa. Verkko nielee materiaalia loputtomasti, eikä tunne printin jakelu- tai taittokustannuksia.

Nyt on käynnissä jo verkon toinen kierros, ehkä jo useammaskin. Miten nyt asian haluaa laskea. Perinteisten mediasisältöjen siirtäminen uudelle alustalle on kokeiltu. On aika yrittää löytää uusia muotoa ja tehdä rahaa verkkosisällöillä. Kilpailu on kovaa.

On jopa harmillista, ettei Groteski ole aikaisemmin ollut tässä mukana. Nyt on täysin mahdotonta puhua aallon harjalla ratsastamisesta. Viestinnän opiskelijat ovat tyytyneet seuraamaan kehitystä sivusta, vaikka juuri meidän pitäisi olla aina haistelemassa uusia tuulia!

Totuus ei onneksi ole näin mustavalkoinen. Useat viestinnän opiskelijat ovat olleet verkon ja kaiken muunkin viestinnän aallonharjalla kaikkina näinä vuosina. Groteskin harmiksi he ovat olleet kehityksessä mukana niin tiiviisti, ettei resursseja vapaaehtoisvoimin tehtävään ainejärjestölehteen ole riittänyt.

On tehty kunnianhimoisesti printtejä, mutta verkosta on vain haaveiltu. Ehkä juuri siksi, että osaavat on ”ryöstetty” firmoihin töihin.

Viime vuonna verkko-Groteski otti kuitenkin ensimäiset hapuilevat askeleensa. Silloin eriytetty verkkotoimitus loi sivut, jotka jäivät kuitenkin julkaisematta laajemmin. Syynä taisi olla kiinnostus Instagram-journalismin kehittämiseen: se tuottikin näkyvyyttä ja mainetta ainakin yliopiston sisällä. Kiitos yliopistomme jähmeiden tietojärjestelmien, julkisuus ei levinnyt kovin laajalle.

Päätimme uuden päätoimituksen kanssa jatkaa hyvin alkanutta edellisen toimituksen työtä. Se on ollut pohjana nyt näkemillesi verkkosivuille. Kun perusinfrastruktuuri on rakennettu, graafisen ilmeen ja sisällön ajaminen sisään oli jo kohtuullisen helppoa.

Groteski on nyt uuden edessä. Se ottaa hapuilevia ensiaskeleitaan verkossa ja yrittää olla tallautumatta jo pitkään areenalla kasvaneiden jalkoihin. Verkkosivut uudesta Instagram-juttutyypistä puhumattakaan on hyvä keihäänkärki, mutta se ei anna mahdollisuutta jäädä laakereille lepäämään. On edelleen keksittävä uusia tapoja hyödyntää verkon mahdollisuuksia sisältöjen suhteen.

Uutta putkeen, siis.