Naisten vai miesten hiustenleikkuu?

Parturi-kampaamojen hinnoittelu perustuu edelleen sukupuoleen, vaikka se rikkoo Suomessa voimassa olevaa tasa-arvolakia. Groteski testasi, miten parturi-kampaamoissa suhtaudutaan, kun ovesta astuu miesten vaatteisiin pukeutunut nainen.

TEKSTI Roosa Savo KUVAT Martta Kallionpää

Seison Helsingin keskustassa katsellen parturi-kampaamojen edessä seisovia kylttejä, joissa mainostetaan hiustenleikkuun hintaa. Hinnat menevät yleensä jotenkin näin: miehet 25€, naiset 35€.

Alan pohtia, miten ihmeessä sukupuoli liittyy hiustenleikkuun hintaan. Tartun puhelimeen ja soitan tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaralle, joka tuomitsee heti tällaisen hinnoittelutavan. “Suomen tasa-arvolain mukaan parturi-kampaamojen hinnoittelu ei saa perustua sukupuoleen.” Tasa-arvovaltuutettu on viranomainen, joka valvoo naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain noudattamista.

Saan selville, että vuonna 2010 kuluttaja-asiamies ja tasa-arvovaltuutettu tekivät yhteisen kannanoton, jonka mukaan parturi-kampaamojen hinnoittelun pitää perustua toimenpiteeseen. Hintaan voi vaikuttaa “tekijän ammattitaito, työn vaativuus, käytetyt aineet sekä liikkeen sijainti.”

Silti hinnoitteluun vaikuttaa edelleen myös sukupuoli. Kun lähden tutkimaan asiaa, huomaan hintaerojen olleen mediassa esillä jo vuosikaudet. Vuonna 2012 YLE:n mies- ja naistoimittaja tekivät Turussa kokeilun, jossa he pyysivät hiustenleikkuun hinta-arvioita paikallisista parturi-kampaamoista. Toimittajilla oli suunnilleen samanmittaiset hiukset, mutta miestoimittaja sai kaikista paikoista hiustenleikkuun halvemmalla.

Alun perin naisten hiukset leikkasi kampaaja ja miesten parturi, mutta nykyisin suurin osa toimijoista tekee töitä parturi-kampaaja nimikkeellä. Parturi ja kampaamopalveluista saa laskuttaa eri hintoja, mutta niiden täytyy perustua esimerkiksi käytettävään tekniikkaan eikä sukupuoleen. Usein naisten hiustenleikkuuseen varataan automaattisesti enemmän aikaa kuin miesten, mikä nostaa palvelun hintaa. Termejä parturi ja kampaaja käytetään ennen kaikkea vanhentuneesti viittaamaan miesten ja naisten hiustenleikkuuseen, vaikka hiusten pituus ei ole sukupuolesta riippuvainen eikä sukupuolesta voi myöskään päätellä, millaista palvelua asiakas etsii.

Pitääkö sukupuoli selvittää ennen kuin hinta-arvio voidaan antaa? Lähden kokeilemaan, miten parturi-kampaamoissa suhtaudutaan lyhyttukkaisen, miesten vaatteisiin pukeutuneeseen naiseen.

Sonnustaudun kauluspaitaan ja suuntaan Helsingin keskustaan, missä käyn kyselemässä hintoja parturi-kampaamoista. Osassa paikoista muotoilen kysymyksen näin: “Paljonko maksaisi hiustenleikkuu?” Joissakin kysyn: “paljonko maksaisi parturipalvelu?”

Ne paikat, joissa tiedustelen hiustenleikkuun hintaa, antavat minulle arvioin naisten leikkuun hinnasta. Paikat, joissa kysyn suoraan parturipalvelua, antavat minulle miesten hinta-arvion. Naisten ja miesten hinnoissa paljastuu 10-30 euron eroja.

Vastaanotto parturi-kampaamoissa on hämmentynyt: monet tuijottavat minua hetken kummissaan, toiset alkavat kaivella papereitaan. Jotkut peittelevät hymyään. Minut tunnistetaan naiseksi, mutta työntekijät välttävät sanomasta ääneen “naisten hiustenleikkuu”, vaan ainoastaan tarjoavat hintaa, joka kuitenkin hinnastossa lukee naisten hintana.

Eräässä paikassa työntekijä ilmoittaa minulle sukupuolen vaikuttavan aina hiustenleikkuun hintaan. “Vaikka hiusten malli olisi täysin sama, niin leikkaus maksaa miehille 25e ja naisille 40e.” Kun kysyn, mikä hinta minulle sitten kuuluu, hän menee hiljaiseksi ja hakee työkaverinsa paikalle. “Kollegani selittää sinulle.” Kuitenkin toinen työntekijä on sitä mieltä, että minulle kuuluu 25€ hinta hiusteni pituuden takia.

Vaikka hinta-arviot vaihtelevat paikasta toiseen, sukupuoli on aina hinnastossa esillä. Parturipalvelut yhdistetään miehiin ja kampaamopalvelut naisiin, ennen kuin minulta kysytään, millaista leikkausta haluan. Joissain paikoissa hintaero perustellaan sillä, että miehet haluavat koneella ajon, mutta naiset eivät. Kun kysyn mahdollisuutta koneella ajoon, saan vastaukseksi pöytiintörmäilyä ja yllättyneitä henkäyksiä.

Tasa-arvovaltuutettu Maarianvaara ei osaa haastattelussa sanoa, voiko nainen vaatia itselleen parturipalvelua. “Kun menen itse parturiin, minun ei tarvitse sanoa kuin sen, että haluaisin hiustenleikkuun.”

Ammattilaisten asettamia hintoja on vaikea kyseenalaistaa. Missä menee parturi- ja kampaamopalvelun raja? Tuskin on asiakkaan edun mukaista joutua vaatimaan itselleen palvelua, joka hänelle kuuluisi tarjota ilman vaatimista. Lain mukaan hinnoittelu ei saa perustua sukupuoleen, mutta sen toteutumista ei käytännössä valvo kukaan muu kuin alan yrittäjät itse. Naisille ja miehille suunnatut hinnat ovat kätevä markkinointikikka ja helppo tapa luokitella, kuka menee parturipalveluiden- ja kuka kampaamopalveluiden puolelle. Toiminta on kuitenkin vanhentunutta – ja lainvastaista.

Valituksia asiaan liittyen tulee tasa-arvovaltuutetulle vuosittain 2–8 kappaletta, minkä lisäksi uutena ilmiönä ovat valitukset vain miehille parturipalveluita tarjoavista paikoista. Vaikka ongelma on selvästi läsnä, Maarianvaara toteaa harmitellen, etteivät ihmiset aina ilmoita syrjinnästä. “Asiat eivät muutu, jos niihin ei puutu.”

Jos tasa-arvovaltuutettu saa kantelun yrittäjästä, joka hinnoittelee sukupuolen mukaan, he ottavat yrittäjään yhteyttä ja pyytävät selvitystä. “Jos syrjintä jatkuu, voimme viedä tapauksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan, joka voi sakon uhalla kieltää toiminnan.”

Sukupuolen määrittely ennen kuin hiustenleikkuun hintaa voidaan arvioida on monella tavalla ongelmallista. Eräässä paikassa on määritelty hinnat miehille ja naisille, mutta minulle määritellään oma hinta näiden kahden välillä. Työntekijä kommentoi: “Sinulle leikkaus on 20€, koska olet nainen, mutta sinulla on lyhyt tukka.”

Jos epäilet sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää, siitä voi ilmoittaa tasa-arvovaltuutetulle yhteydenottolomakkeella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *