Oneironauttija 2.0 tarjoaa kokemuksia unen ja valveen rajamailta

TEKSTI Pilvi Nikarmaa KUVAT Teemu Välkkynen

Taidegalleriana, kahvilana ja vintagekauppana toimivassa Ruplassa pääsee nyt tasapainoilemaan todellisuuden rajoilla Matleena Kehuksen Oneironauttija 2.0 -näyttelyn merkeissä. Kehus on 25-vuotias helsinkiläistynyt oululainen, joka valmistuu tänä keväänä tekstiilisuunnittelijaksi. Hänen toinen näyttelynsä, Oneironauttija 2.0, koostuu unimaailman inspiroimista 3D-digiprinttitekniikalla toteutetuista teoksista, joita katsellaan punasinilaseilla.

Näyttelyn teokset ovat saaneet innoituksensa Kehuksen kokemista valveunista ja unihalvauksista.

”Olen ihan pienestä asti kokenut valveunia ja unihalvauksia. Saatan nähdä unissa todella kummallisia asioita”, Kehus kertoo.

Valveuni on valveen ja unen rajamailla syntyvä poikkeava tajunnantila, jonka aikana ihminen voi nähdä harhoja tai kokea fyysisiä tuntemuksia. Valveuneen usein liittyvä unihalvaus on tila, jossa ihminen on hereillä ja tietoisessa tilassa, mutta keho on REM-unen vuoksi halvaantunut. Itse näyttelyn nimi viittaa valveunia kokevaan ihmiseen, oneironauttiin.

Valveunet ja unihalvaukset voivat olla hyvin ahdistavia. Kehus kertoo kuitenkin oppineensa hallitsemaan ja ohjailemaan valveuniaan, mikä on tehnyt niistä kiinnostavia kokemuksia. Vähitellen hän alkoi käsitellä ja tallentaa uniaan piirtämällä niissä kokemiaan ja näkemiään asioita. Kehus toivoo voivansa herättää töidensä avulla tietoisuutta ja keskustelua ilmiöstä, josta moni tietää melko vähän.

”Valveunien ja unihalvausten syitä ei ole pystytty täysin selvittämään. Voisiko niihin liittyä jotain, mitä ei voi tieteellisesti selittää?” 

Valveunen aikana nähtävät hallusinaatiot voivat tuntua jopa yliluonnollisilta, ja useista tutkimuksista huolimatta ilmiön taustoihin liittyy vielä paljon epäselvää. 

Kehusta kiinnostaa sekatekniikan käyttäminen taiteessa, ja hänen töidensä takana onkin monivaiheinen prosessi. Hän yhdistelee perinteisiä tekniikoita, kuten piirtämistä ja kollaasitekniikkaa, kuvamanipulaatioon ja digiprinttaukseen.

”Ensin piirrän osan teoksesta käsin, minkä jälkeen skannaan sen tietokoneelle. Sitten vektoroin teoksen Illustratorilla ja lopuksi käsittelen ja yhdistän materiaalin Photoshopilla.”

Photoshopilla töihin luodaan 3D-stereokuvaefektejä, jotka avautuvat, kun teoksia katsellaan punasinilasien läpi.

Kehuksen mukaan 3D-tekniikkaa ei ole aiemmin useinkaan yhdistetty piirroksiin. Idea 3D-digiprinttitekniikan käyttöön lähti Kehuksen miettiessä, millaisia teoksia esittelisi Heim-tekstiilimessuilla Saksassa, joihin hän osallistui osana opintojaan vuonna 2015.

”Mietin, mitä tekisin sinne. Kävin sitten 3D-elokuvassa ja mietin, että voisiko tätä jotenkin soveltaa.”

Kehuksen teokset ovat todellisen ja kuvitteellisen rajamailla häilyviä heijastumia, joissa on unille tyypillinen absurdi tunnelma. Teoksista välittyy maailma, jossa mielen tuotokset yhdistyvät toteen. Tuon maailman tapahtumat tuntuvat unessa täysin loogisilta ja tavallisilta, mutta niiden kummallisuuden ymmärtää vasta herättyään.

”Taiteessa minua kiinnostaa kaikki aika kuvitteellinen tiettyyn pisteeseen asti. Ei abstrakti, mutta ei heti aukeava.”

 

Mitä: Oneironauttija 2.0

Missä: RUPLA, Helsinginkatu 16

Milloin: 26.4. – 15.5.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *