Yliopistossa jyllää kömpelösti nimetty koulutusuudistus. Sen opintosuunnat, moduulit ja koulutusohjelmat herättävät yhä enemmän kysymyksiä kuin mihin kellään on vastauksia.

TEKSTI Anna Jaakonaho

ISO PYÖRÄ on jo vakiintunut osaksi käytäväpuheita. Puhetta aiheesta riittää, mutta kaikille opiskelijoille ei silti ole selvää, miksi koulutusta uudistetaan, ja mitä siitä oikeastaan seuraa. Koulutusuudistuksen nimi herättää myös huvitusta, ja aluksi on selvitettävä sen alkuperä.

Yliopiston opintoasioiden päällikön, Päivi Pakkasen, mukaan uudistuksen valmistelu aloitettiin Iso Pyörä -työnimellä, ja tämä on myös sille sovittu kirjoitusmuoto. ”Helsingin yliopiston kokoisessa organisaatiossa koulutuksen uudistaminen on iso operaatio, jonka hahmottaminen vaati useita keskusteluita vararehtorin ja muiden toimijoiden kanssa. Näitä valmistelevia keskusteluja kuvasi hyvin sanonta: on laitettava iso pyörä pyörimään”, Pakkanen perustelee. Projektinimi on vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta virallisena terminä suositaan koulutusuudistusta.

Iso Pyörä saa herkästi aikaan negatiivisia mielleyhtymiä. Kun iso vaihde on päällä, herää pelko rankasta tehostamisesta, jossa tieltä raivataan pienempiä tieteenaloja. Jos pyörä lähtee vyörymään, on reitin oltava hyvin suunniteltu, jottei se saa aikaan isoa tuhoa. Koko projekti vaikuttaa uhkarohkealta.

Pakkasen mukaan yliopisto on saanut palautetta eri tahoilta, myös opiskelijoilta. Parannusta on perätty opetustarjontaan ja ohjaukseen opintojen suunnittelussa. Yliopiston on myös tarjottava yhä houkuttelevampia tutkintoja pärjätäkseen edelleen kansainvälisessä kilpailussa. Aloitettuaan toimessa vuonna 2014 vararehtori Keijo Hämäläinen näki, että kasvaviin paineisiin olisi vastattava mahdollisimman pian.

Hämäläinen lähti luotsaamaan uudistusta, ja pyörä otti ensi metrinsä vuoden 2015 alussa. Opintoasiainneuvostossa projektin tärkeimmiksi tavoitteiksi linjattiin itsenäisemmät kandi- ja maisteriohjelmat, toimivammat siirtymät niiden välillä ja mahdollisuus helpompaan opintoalan vaihtoon. Koulutuksen sisältöjä pyritään myös hiomaan paremmin työelämään valmistaviksi, ja tutkinnoille tulee jatkossa asettaa nykyistä selkeämmät osaamistavoitteet.

UUDISTUS ei tietenkään olisi viimeistelty ilman pränikkää termistöä. Pää- ja sivuaineet saavat väistyä, kun tutkintokoulutus toteutetaan jatkossa koulutusohjelmina. Koulutusohjelmat koostuvat yhdestä tai useammasta tieteenalasta tai tieteenaloja yhdistelevistä sisältökokonaisuuksista. Suuri osa uusista koulutusohjelmista pitää sisällään useampia erikoistumismahdollisuuksia, opintosuuntia. Sivuaineiden sijasta oman suuntauksensa lisäksi voi napata valinnaisia opintoja ja pienempiä opintokokonaisuuksia, moduuleita.

Uusien kandiohjelmien on tarkoitus antaa osaamisperusteet useampaan vaihtehtoiseen maisteriohjelmaan. Koulutusohjelmat ovat laajoja, mikä tarkoittaa, että oppiaineita tullaan yhdistelemään. Tästä seuraa se, että yliopiston hakukohteet myös selvästi vähenevät. Jatkossa jokaista kandiohjelmaa vastaa yksi hakukohde ja yksi pääsykoe. Toistaiseksi tuntemattomalla tavalla opiskelijoiden olisi tarkoitus erikoistua valitsemiinsa opintosuuntiin. Vanhat oppiaineet eivät ole kuitenkaan katoamassa – näin henkilökunnan suunnalta ainakin vakuutellaan.

Opiskelijoiden näkökulmasta opintosuuntien valinta vaikuttaa pulmalliselta. Jos suuntauksiin hyväksytään vain rajallinen määrä opiskelijoita, eivät kaikki voi valita haluamaansa suuntaa.
Entä miten käy tapauksessa, jossa opiskelija haluaa opiskelemaan juuri tiettyä alaa, mutta koulutusohjelma ei koko laajuudessaan kerta kaikkiaan kiinnosta? Valtsikan opintoasiainpäällikkö Mikko Vanhanen toivoo tilanteeseen vielä malttia, mutta rohkaisee näkemään asian uudessa valossa: ”On vielä epäselvää, mitä opintosuuntien valinta konkreettisesti tarkoittaa. Tavoitteena on kuitenkin nykyistä laajempien kanditutkintojen suorittaminen.” Vanhanen vihjaa, etteivät opiskelijoiden polut välttämättä erkane kandiohjelmien sisällä kovin suuresti suuntausvaihtoehdoista huolimatta.

Uudet kandiohjelmat synnyttävät kokonaisen ketjun kysymyksiä, joihin on tässä vaiheessa harmillisen vähän vastauksia. Mikään ei takaa, että opintosuunnat olisivat vastineita nykyisille oppiaineille – on todennäköistä, että uudet koulutusohjelmat pitäisivät sisällään myös kokonaisuuksia, joissa on paloja sieltä täältä. Pelko on, ettei oppiaineiden sisältöjä saada koko nykyisessä laajuudessaan mahtumaan uusiin ohjelmiin.

Suurimmat ratkaisemattomat kysymykset koskevat kandiohjelmien sisältöjä ja toteutusta. Niiden kohdalla muutos on rajumpi, sillä uudet opiskelijat tulevat sisään opintoihin, joissa heille avautuu vielä useita opintopolkuvaihtoehtoja. Maisteriohjelmien tarkempi suunnittelu on vielä kauempana edessäpäin, ja pulmia on vielä ratkaistavana ennen kuin niiden sisältöjä päästään laatimaan. Aika on kortilla, sillä koulutusohjelmien olisi tultava voimaan syksyllä 2017.

Valtsikan suojissa aloittaa neljä kokonaista kandiohjelmaa: sosiaalitieteiden, politiikan ja viestinnän, taloustieteen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksen ja kehityksen kandiohjelma. Käytännöllisen filosofian oppiaine jatkaa osana humanistisen tiedekunnan kanssa yhdessä järjestettävää filosofian kandiohjelmaa, ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanssa tullaan tekemään yhteistyötä matemaattisten tieteiden kandiohjelman merkeissä.

Valtsikassa on jo parin viime vuoden aikana kokeiltu kaikille yhteisiä perusopintoja. Ne ovat tarjonneet lähinnä pintaraapaisun käsittelemiinsä aiheisiin, ja kurssien osallistujamäärät ovat olleet valtavia. Tarkoittaako opiskelu uusissa, laajoissa koulutusohjelmissa sitten lähinnä massaluentoja? Kukaan sitä paitsi tuskin toivoo entistä suurempaa johdantokurssikavalkadia opintojen alkuun. Vanhasen mukaan tämä ei kuitenkaan ole tavoitteena, ja spesifiyttä pyritään vaalimaan myös uudistuksen jälkeen.

Vaikka valtsika ei säästy suurilta muutoksilta, tuo uudistus mukanaan myös tiedekunnalle edullisia lieveilmiöitä. Hakukohteiden yhdistäminen voi olla keino pelastaa pieniä tieteenaloja lakkautusuhalta. Tällaista pelastussuunnitelmaa ei kuitenkaan varsinaisesti oltu laadittu, kun Iso Pyörä lähti liikkeelle – koulutusohjelmat loivat vain mukavana lisänä mahdollisuuden niputtaa uhanalaisia oppiaineita osaksi suurempia kokonaisuuksia.

Viestinnän osalta uudistus näyttää varsin hyvältä. Osana Politiikan ja viestinnän koulutusohjelmaa vanhan oppiaineen aloituspaikkoja ei vähennetä, ja se saa kumppanikseen valtio-opin, medialaisten suosiman sivuaineen.

Oppiaineemme hienoimpia ominaisuuksia on monipuolisuus. Mielenkiintoista kyllä, uuden koulutusohjelman nimi antaa kuitenkin vihjettä erityisesti poliittisen viestinnän suuntaan. Yhteiskunnallinen painotus on toki aina ollut vahvasti läsnä, mutta myös organisaatioviestinnän suuntaus on ollut sitkeässä suosiossa. Merkitseekö uudistus myös viestinnän opetuksen keventämistä?

”Viestinnän opetusta ei tulevaisuudessa todennäköisesti järjestetä yhtä laajasti kuin nykyään”, myöntää viestinnän oppiainevastaava Mervi Pantti. Hän uskoo uudistuksen silti olevan muutosta parempaan. ”Iso Pyörä -uudistus kuitenkin merkitsee, että tarjonta tulee olemaan monipuolista ja kiinnostavaa. Kysymys on ennen kaikkea hyvästä suunnittelusta. Opetuksen supistamista ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä jonkin alueen, kuten organisaatioviestinnän, kustannuksella.”

Tänä vuonna 45 vuotta täyttävän Median vuosijuhlat tulevat varmasti olemaan erityiset, kun puolipyöreiden vuosien lisäksi juhlitaan mahdollisesti myös Median viimeistä omaa vuottaan. Uudessa kandiohjelmassa aloittavat eivät ainakaan aluksi ole valinneet minkäänlaista suuntausta, eikä jakoa viestinnän ja valtio-opin opiskelijoihin voida tehdä. Nykyiseen ainejärjestötoimintaan on siis mitä todennäköisimmin tulossa muutoksia, mutta tässä asiassa päätöksentekovalta on opiskelijoiden käsissä. Muutos ei kuitenkaan tarkoita medialaisuudesta luopumista, sillä ihmiset ympärillä pysyvät. Uusiin koulutusohjelmiin tulevat opiskelijat taas omaksuvat erilaisen identiteetin, joka voi rakentua koulutusohjelmien sisäisen suuntautumisen perusteella.

Ison Pyörän lisäksi opinahjoamme nykyaikaistaa liuta muitakin uudistuksia. UPO- eli ”Uusi palveluorganisaatio” -projektin päämääränä on organisoida yliopiston hallinto uudelleen yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka palvelut ovat käyttäjälähtöisiä ja toiminta tehokasta. UPO:n eteneminen sovittuu ajallisesti yhteen Ison Pyörän kanssa, mikä tuottaa arvatenkin ylimääräistä haastetta myös koulutusuudistuksen edistämiselle.

Tiedekuntien rakenneuudistus ja kaavailut keskustakampuksen yhdestä tai kahdesta suuresta tiedekunnasta kirvoittavat myös kaikenlaista spekulointia. Tällainen uudistus on kuitenkin niin suuri askel, että siihen palataan vasta myöhemmin.

Myös leikkaukset tulee nähdä Isosta Pyörästä erillään, sillä niistä alettiin puhua vasta pyörän käynnistämisen jälkeen. Ilmapiiri ole juuri nyt kovin suotuisa koulutusuudistuksen edistämiselle, kun irtisanomiset luovat ankean varjon kaiken pöhinän ylle. Työmäärä paikkansa säilyttävien pöydillä kasvaa entistä suuremmaksi. Pakkanen myöntää, että tilanne on haastava: ”Jäljelle jäävien ihmisten on entistä tärkeämpää olla sijoittuneina niin, että mitään koulutusohjelmaa ei pyöritettäisi selvästi niukemmilla resursseilla suhteessa muihin. Kaikilla tulee olemaan niukat ajat, joten niukkuus on jaettava tasapuolisesti.”

MUUTOSTEN PYÖRTEESSÄ on aiheellista olla huolissaan siitä, kantaako opiskelijoiden ääni päätöksistä vastaavien tahojen kuuluville. ”Uudistusta valmistelevassa työryhmässä on meillä valtsikassa opiskelijaedustaja, joka tuo opiskelijoiden ääntä esiin”, kertoo Kannun opintosihteeri Riikka Tähkävuori. Ainejärjestöjen opintovastaavat huomaavat kuitenkin usein tulevansa kokouksissa valmiiseen pöytään. Päätökset on jo tehty tai esityksiä valmisteltu suljettujen ovien takana. ”Niinhän se kuitenkin on, että näitä koko yliopiston laajuisia päätöksiä tehdään lähinnä opintoasiainneuvostossa, eikä siellä edes ole opiskelijaedustusta”, Tähkävuori myöntää.

Opiskelijoiden näkemys on kuitenkin suunnittelussa tarpeen, ja sitä henkilökunnan puolelta myös toivotaan. Kuinka sitten saada isomman joukon ääni kuuluviin? ”Opiskelijoiden oma aktiivisuus olisi nyt juuri tärkeää. Meidän tulisi aktiivisesti etsiä vaikuttamisen paikkoja eikä odottaa, että niitä tuodaan eteen lautasella. Pitäisi itse lähteä vaikuttamaan”, Tähkävuori painottaa.

Vaikuttamisen paikkoja on kuitenkin tulossa lisää. Opintoasiainneuvosto on nimennyt jokaiselle uudelle koulutusohjelmalle johtoryhmän, joihin kaikkiin saadaan kaksi opiskelijajäsentä. Näissä ryhmissä aloitetaan koulutusohjelmien sisältöjen konkreettinen suunnittelu, ja siinä opiskelijat saavat olla mukana. Ovatko opiskelijat sitten kiinnostuneita? ”Sellaista käytäväpuhetta on kyllä paljon. Sitten kun pitäisi oikeasti tulla vaikka johonkin työryhmään keskustelemaan, aihe ei ehkä kiinnostakaan enää samalla tavalla”. Käytäväpuheista olisi aika siirtyä toimintaan nyt, kun johtoryhmät alkavat työstää koulutusohjelmakohtaisia suunnitelmia.

”KIIRE TÄSSÄ KYLLÄ TULEE”, huokaa Vanhanen. Koulutusohjelmien sisällöistä tulisi saada mustaa valkoiselle pian. Syksyyn mennessä kandiohjelmien pitäisi olla jo niin pitkälle valmisteltuja, että niistä voidaan kertoa tarvittavat tiedot ensi kevään hakijoille. Ajankohta on erityisen hankala – samanaikaiset muut uudistukset ja leikkaukset luovat hankalan ilmaston työskentelylle. Kun yt-prosessi on vielä vaiheessa, ei voida myöskään tietää, ovatko nyt uudistusta valmistelevat ihmiset töissä enää ensi syksynä.

Pakkanen niin ikään pitää huolta aiheellisena. ”Haukattava pala on iso ja merkittävä. Uudistuksen läpivieminen vaatii työtuntien suuntaamista koulutusohjelmien valmisteluun niin opettajilta kuin opetuksen tukihenkilöstöltä vuoden 2016 aikana. Se on poissa jostain muusta.”

Tulevaan kannattaa kuitenkin asennoitua toiveikkaasti. Vanhanen uskoo, että hyvään vauhtiin päästään, kunhan koulutusohjelmien tarkempi suunnittelu pääsee keväällä alkuun. ”Aikataulu on tiivis, mutta mahdollinen”, toteaa myös Pakkanen. ”Tässä onnistuminen on tavoittelemisen arvoista.”