Pöhinän takana

Pitchausta, pivotointia ja pöhinää, yksisarvisia ja enkeleitä.
Monille startup-yrittäjyys ja sitä ympäröivä kulttuuri saattavat näyttäytyä ilmiönä, jossa puhutaan
paljon hassuilla sanoilla, mutta tehdään vähän. Istutaan siistissä toimistossa, juodaan perjantaiskumpat ja käydään kerran vuodessa Slushissa näyttäytymässä ja ottamassa selfieitä laput kaulassa.
Milloin yrittäjyydestä tuli coolia?

TEKSTI Aino Vähälä & Mari Liukkonen KUVAT Jaakko Suomalainen

Yrittäjyys ei ole uusi ilmiö – sen mediaseksikkyys on. Kansainvälisen GEM-tutkimuksen mukaan joka viides alle 25-vuotias suomalainen uskoo perustavansa yrityksen seuraavan kolmen vuoden sisään, eikä ihme. Mieluisan työn saaminen tuntuu lähes mahdottomalta ja suuret yritykset näyttäytyvät nuorille lupauksille kaavoihinsa kangistuneilta.

Siiri Hakulinen, 3. vuoden medialainen, Aaltoes:n jäsen ja Startup Lifen projektimanageri, on huomannut saman ilmiön. Uudenlainen työympäristö on houkutteleva: ”Startupeihin kuuluu todella nuorekas, chilli meininki. Töihin pukeudutaan huppareihin ja tennareihin, toimistossa on office dogeja, ping pong -pöytä ja kaikki käyttää Applen tuotteita.”

Äkkiseltään työskentely nuoressa, nopeaan kasvuun tähtäävässä startup-yrityksessä vaikuttaa unelmalta, sillä työtä voi tehdä kivassa ympäristössä rakastamansa asian parissa. Mikä tahansa on mahdollista ja kaikki on mahtavaa. Voiko maailmaa kuitenkaan pelastaa hypetyksellä tai uudella yrityskulttuurilla?

”Kyllä maailman pelastamiseen tarvitaan muutakin kuin startuppeja, mutta ne saatetaan nähdä nopeana ratkaisuina esimerkiksi taloudelliseen kriisiin”, Hakulinen pohtii.

Hakulinen korostaa, että vaikka Nokiaa rakennettiin yrityksenä vuosikymmeniä, ei sellaiseen ole enää aikaa. Uudet tulevaisuuden Nokiat, taloutemme veturit, tulevat olemaan nopeasti kasvavia startupeja. Nämä kasvuyritykset tulevat toivottavasti työllistämään valtavia määriä ihmisiä niin Suomessa kuin ulkomailla ja lisäämään kotimaan verotuloja.

Maailman muuttamisesta puhuu myös Helsingin yliopiston alaisuudessa toimivan yrittäjyysyhteisö Helsinki Think Companyn toimitusjohtaja Matti Petteri Pöntiö. Think Company haluaa viedä akateemisuutta käytäntöön tarjoamalla opiskelijoille yhteistyöskentelytilat, matalan kynnyksen tapahtumia sekä sparrausta yrittämisen alkuvaiheisiin. Tärkeintä on kuitenkin löytää oman intohimonsa mukainen tapa vaikuttaa omalla akateemisella osaamisellaan – yrittäminen on siihen yksi vaihtoehto.

”Nykyinen yhteiskunta tarjoaa makeen tilaisuuden viedä omaa tuotettaan nopeasti eteenpäin, mutta kyllähän osa tästä draivista tulee myös siitä, että jengi haluaa muuttaa maailmaa”, Pöntiö arvioi.

Vaikka nopeatempoinen innovointi, rento ilmapiiri ja mukaansatempaava yrityskulttuuri kuulostavat houkuttelevalta tavalta muuttaa maailmaa, startup-yritysten vetovoimana on myös ajatus oman työn merkityksellisyydestä. Juuri se onkin tärkeää Think Companyn toiminnassa, mikä erottaa sen muista samantyyppisistä toimijoista.

”On olemassa monia tapoja muuttaa maailmaa, joissa sä itse voit olla osallisena siihen muutokseen. Se on todella käsinkosketeltavaa ja siistiä”, Pöntiö kuvailee.

Raha ja menestys voivat motivoida monia perustamaan yrityksen, mutta palo omaan tekemiseen kumpuaa kuitenkin usein sisäisestä motivaatiosta.

”Loppujen lopuksi sä teet suuressa yrityksessä töitä hirveesti, jotta joku muu rikastuu, kun taas startupeissa sä teet tosi tosi paljon töitä tuotteen kanssa, josta sä pidät, ja jonka olet synnyttänyt”, Hakulinen summaa.

Houkuttelevien uramahdollisuuksien ja mullistavien ideoiden lisäksi skeneen kuuluu ainutlaatuinen yhteisö. Samankaltaiset ihmiset, uudet innovaatiot ja tuore kahvi muodostavat kotoisan ilmapiirin. Yhteisöltä saa myös laajan verkoston eri alojen ammattilaisia sekä tukea silloin, kun oma idea ei lähdekään lentoon.

Kulttuuriin kuuluvatkin vahvasti ”fail fast” ja ”rapatessa roiskuu” – ideologiat.

”Tämän skenen makeimpia valtavirtajuttuja on epäonnistumisen vaaliminen ja idea siitä, että nimenomaan pitää epäonnistua, jotta osaa jatkossa välttää karikoita”, Pöntiö selittää.

Suomalaisen mentaliteetin näkökulmasta epäonnistumista pelkäämätön ilmapiiri tuntuu utopistiselta. Ajatusmaailmassa, jossa pessimisti ei pety, saattaa jatkuvaan hypetykseen mukaan pääseminen tuntua työläältä tai jopa teeskentelyltä. Ehkä kyseessä on kuitenkin ajatusmalli, jonka voisi oppia. Jos tarpeeksi kehuu itseään katsoessaan peiliin, alkaa pikkuhiljaa uskoa sanomaansa.

”Suomalaisten tulisi oppia sanomaan, että me ollaan oikeesti maailman parhaita joissain asioissa!” Hakulinen kiteyttää usein toistetun ajatuksen.

Moni opiskelija uskoo edelleen, että ilman kokemusta on turha haaveilla startupin perustamisesta. Hakulinen paljastaa totuuden myytin takaa:

”Ei ne muutkaan tiedä, vaan kaikki opettelevat kaiken alusta asti. Startupeissa ihmiset, jotka eivät ole ikinä tehneet jotain asiaa – vaikka perustaneet yritystä – perustavat yrityksen.”

Pöntiö on samaa mieltä ja harmittelee, että opiskelijat eivät aina välttämättä ymmärrä omaa potentiaaliaan:

”Yliopistolaiset ovat älyllisesti vilpittömiä ja todella paljon harrastavaa porukkaa. Pääainekaan ei välttämättä kerro sitä, mitä ihminen oikeesti osaa.”

Nyt on siis löytynyt ala, jossa kokemattomuus ei ole kirosana, vaan siitä saattaa olla jopa hyötyä. ”Startupeissa on mahdollisuudet päästä todella pitkälle, todella nopeasti, siinä missä isommassa firmassa voi mennä monta vuotta, että pääset johtajan pallille”, Hakulinen kertoo.

Monille startupit näyttäytyvät ilmiönä, jonka synnyttämät trendisanat aiheuttavat lähinnä pahoinvointia. Harvan medialaisen lapsuuden tai vielä fuksivuodenkaan unelmiin kuuluu ura startupissa, vaikka viestinnän ammattilaisten rooli onkin niissä usein avainasemassa.

Startupien perustajat eivät ole kuitenkaan vielä täysin käsittäneet viestinnän suurta roolia ja viestintäalan ihmiset palkataankin yleensä viimeisenä. Kovassa vauhdissa tarvitaan osaajia, jotka ymmärtävät, miltä asiat näyttävät ulospäin.

”Jos startupeissa ei tehdä hyvää viestintää tai jos mennään liian kovaa eteenpäin, voidaan menettää jopa kokonainen asiakasryhmä”, kiteyttää Hakulinen.

Viestinnän opiskelijat viihtyvät hyvin keskustakampuksen uumenissa, minkä takia startupin perustaminen voi olla haasteellista. Menestyvään startupiin tarvittavaa osaamisen poikkitieteellisyyden yhteentörmäyksiä ei tapahdu. Medialainen kykenee kyllä perustamaan firman, mutta tie on huomattavasti kevyempi, jos viestinnän osaaja firmaa perustaessaan kohtaa vaikkapa yhden kauppatieteilijän, yhden koodarin sekä yhden innovoivan tieteentekijän.

Jos keskustakampukselta ei kuitenkaan tee mieli poistua, ei hätää.

”Pystyy tästäkin joukosta yliopistolaisista tekemään lähestulkoon kaikenlaisia kombinaatioita”, huomauttaa Pöntiö, mutta korostaa myös, että monitieteisyys on avain todellisen potentiaalin löytymiseen.

Startup -kulttuurille, kuten kaikille nopeasti trendaaville ilmiöille, on syntymässä vastaliike. Kyllästytään ärsyttäviin sanoihin ja jatkuvaan pöhinään. Leimataan koko touhu päälle liimatuksi innovointi-shitiksi. Kun joka kanavasta tulee täysillä ilosanomaa yrittäjyyden hienoudesta, innostus alkaa puuduttaa. Vaikka omassa kuplassa on onnellista elää, on siinä myös vaaransa.

”Olisi todella surullista, jos se kupla puhkeaisi. Suomessa startup-meininki ei ole vielä edes alkanut, sillä vaikka hyviä startupeja on, niitä ei ole vielä tarpeeksi. Jos miettii, että yksi kymmenestä startupista onnistuu, niin meillä on niitä vielä liian vähän.” Hakulinen selventää.

Vaikka startup-ilmiöstä ärsyynnytään, on kolikolla toinenkin puoli. Toisinaan yrittäjyys ja etenkin startupit saavat osakseen ansaittua suitsutusta, erityisesti marraskuussa Slushin aikaan. Jotta uuden sukupolven Ilkka Paanasia syntyy, tulee Hakulisen mielestä into koko skeneä kohtaan säilyttää tasaisena ympäri vuoden: ”Otettaisiin ohjat omasta taloudellisesta onnesta kansallisellakin tasolla, että saataisiin joku sellainen yritys, josta voitaisiin olla ylpeitä sekä Suomessa että maailmalla.”

Aina ei tarvitse kuitenkaan tavoitella tähtiin – ei edes uuden Nokian synnyttämiseen. Yrittäjyys voi olla vain tapa ymmärtää omat taitonsa ja tehdä niillä jotain oikeasti merkittävää. ”Meidän unelma Think Companylla on se, että kaikki yliopistolaiset tietäisivät mahdollisuutensa viedä osaamistaan käytäntöön”, visioi Pöntiö. ”Tärkeintä on tunnistaa mahdollisuutensa ja oppia suhteuttamaan niiden vieminen käytäntöön, relevantin kokoisena.”

Kaiken pöhinän takaa löytyy siis uskallus ajatella isosti ja ymmärrys siitä, mihin kaikkeen pystyy ja kuinka pitkälle oma osaaminen voi viedä. Pöhinää voisikin kuvata startup-yhteisön synnyttämäksi positiiviseksi energiaksi; on lupa innostua, hehkuttaa – ja välillä myös epäonnistua.

Hypetyksen takana voi olla lupaus jostain suuremmasta, mutta pelkkään pöhinään ei Hakulisenkaan mielestä tule tuudittautua: ”Voisihan sitä hypeä vähän laskea ja tekemisen volyymia nostaa niin, että ne olisivat tasapainossa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *