Kainalojuttu

 Maaliskuun 20. päivä Instagramissa kohisi. Madonna oli juuri lisännyt itsestään selfien, jossa hän esitteli seksikkäissä alusvaatteissa muhkeita kainalokarvojaan. Kuvatekstissä luki:

”Long hair…… Don’t Care!!!!!! #artforfreedom #rebelheart #revolutionoflove”.

Kuva levisi nopeasti perinteiseen mediaan. Suomessa asiaa sivusi muun muassa Sami Sykkö Helsingin Sanomien blogissaan. Tabu naisten kainalokarvoista on yhä voimissaan. Groteskin toimittaja oli kuukauden ajelematta, muttei ajattelematta.

TEKSTI JA KUVAT Saarlotta Virri

1. päivä

Vastaanotan luomukuukauteni sekavissa tunnelmissa. Ajatus kainalokarvojen kasvattamisesta pelottaa – varsinkin saamieni kauhistuneiden reaktioiden takia. Mietin, miten karvat tulevat vaikuttamaan elämääni. Koenko vapautuksen ja murtuvatko naiseuden kahleeni?

Madonnan Instagram-kuva on kerännyt aloituspäivääni mennessä yli 50 000 tykkäystä ja lähes 13 000 kommenttia. Suurin osa kommenteista on negatiivisia –  kuvaa haukutaan vastenmieliseksi ja ällöttäväksi. ”She has nothing left to show except this”, toteaa eräs käyttäjä. Toisaalta on myös kannustavia kommentteja: ”I love how you don’t care about what other people say.” Yllättävän suuri joukko kommentoijia epäilee kainalokarvojen aitoutta. Madonnan selfien keräämät kommentit eivät eroa niistä, joita sain lähipiiriltäni testikuukauteni aikana. Karvojen kasvatukseni herätti vähän sympatiaa. Miehet pitivät sitä poikkeuksetta vastenmielisyyden huipentumana. Juttu oli ajatuksen tasolla hauska, mutta karvoja kasvattavan tytön kanssa ei haluttu joutua liian läheisiin tekemisiin. Naisten reaktiot eivät paljoa näistä poikenneet. Heidän mielikuvissaan kainalokarvat rinnastuivat hikeen ja epähygieenisyyteen.

Onneksi on internet. Löydän nopeasti verkosta samanmielisten yhteisön. Tumblrissa kainalokarvojen kasvattajilla on oma hairy pits club. Samalla hashtagilla löytyy sadoittain kuvia viehättävistä naisista esittelemässä kainalokarvojaan. He eivät häpeile pehkojaan, vaan julistavat itsevarmoina naiseuden ja karvojen ilosanomaa. Kuvia on niin rannalta bikineissä kuin juhlista cocktail-mekoissa. Kuvatekstitkin ovat itsetietoisia: ”Who the fuck said being hairy isn’t feminine?” ”They keep the poisonous boys away”

5. päivä

Erehdyn melkein ajelemaan kainalokarvani. Jos en viettäisi karvakuukautta, olisin sheivannut tänään. Lasken säästäväni suihkussa aikaa noin 15 sekuntia. Kuukauden aikana tulen siis säästämään jopa 3 minuuttia. Jos jatkaisin koko vuoden, säästäisin 36 minuuttia. Suihkusta poistuessa olo on voimaantunut.

Madonna on kertonut olleensa nuorena koulukiusattu, koska ei ajellut kainalokarvojaan eikä halunnut miellyttää poikia. Nähtävästi kainalokarvoja esittelevällä kuvallaan Madonna haluaa viestittää, että hän on edelleen – huolimatta pitkäaikaisesta asemastaan seksi-ikonina – se sama tyttö, joka kieltäytyi lukiossa ajamasta kainalokarvojaan ja käyttämästä meikkiä vain poikien iloksi.

Madonnan seksiä tihkuva karvakuva kalpenee Tumblrin luonnollisen itsevarmojen ja aidosti kauneusihanteista piittaamattomien naisten rinnalla. En voi kuitenkaan olla tuntematta kiitollisuudenvelkaa Madonnalle. Vaikka karvat olisivatkin feikkejä tai huomionhakuisia, karvafobiaa potevan yhteiskuntamme ravistelu on aina tervetullutta.

15. päivä

Parin päivän takaisen hurmoksen jälkeen koen takapakin: en edelleenkään uskaltaudu lähtemään salille hihattomassa. 15 päivää on kulunut, ja olen edelleen pinttyneiden kauneusihanteiden vanki.

Olo on irstas ja häveliäisyyteni nolottaa. Mitä hyötyä testijaksosta on, jos en kehtaa näyttäytyä karvoineni? Kun lopulta pääsen salille asti hihattomassa, en uskalla katsoa ketään silmiin. Kylpylään menemistä alan pelätä jo viikko ennen h-hetkeä. Iloitsen jo etukäteen, että odotetut sitsit ovat testikuukauden loputtua, eikä minun tarvitse  juhlia karvat valtoimenaan. Pääsen ajelemaan pimeän salaisuuteni pois.

26. päivä

Testijaksoa on jäljellä enää pari hassua päivää. Aika on kulunut yllättävän nopeasti. Loppuaikoina olen jo uskaltautunut ujosti vilauttamaan pusikkojani tutuille.

Kuukauden jälkeen olen sekä ylpeä että pettynyt. Halusin olla rohkea ja vallankumouksellinen tabujen rikkoja, mutta todellisuudessa olin irstas salailija, joka kasvatteli karvoja jylhässä yksinäisyydessään. Ylpeä olen kuitenkin siitä, että en lopettanut kesken. Testikuukaudesta ei jäänyt päällimmäisenä mieleen vapautuminen ja itsetunnon kohennus, vaan nöyryytys ja piilottelu. Kätkin paitani alle jotain, joka ei ollut hyväksyttävää. Kartoin liian läheiseksi yltyviä mieskontakteja, koska epäilin suurimman osan miehistä vain kaikkoavan karvat nähdessään.

Haluaisin uskoa, että suhtaudun nyt itseeni rennommin, ja että miljoonien muiden ihmisten kanssa jakamani karvafobia olisi edes vähän hellittänyt. Silti kauhistun, kun huomaan salilla unohtaneeni aamulla ajella kainalokarvani. Posliini-ihot ovat pesiytyneet syvälle yhteiskuntamme rakenteisiin. Hairy pits club jää kuitenkin kirjanmerkkeihini ilahduttamaan päiviäni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *