Mainoksessa on kaikki melodraaman ainekset. Nainen saattaa miestä junaan ja juoksee vielä hetken vaunun perässä. Kohtausta seuraa takaumia pariskunnan lämpimistä hetkistä ja välähdyksiä kurjasta nykyisyydestä, jossa nainen vääntelehtii nojatuolissa miehen soittoa odottaen. Taustalla soi Anna Hanskin riipaiseva Jos et sä soita. Vuonna 1991 julkaistu TELE-kaukopuhelun mainos jää mieleen.
TEKSTI Maria Karuvuori KUVA Tuomas Heikkilä
Ne jotka vielä muistavat Anna Hanskin ja lankapuhelimet, ovat huomanneet puhelimen käyttönsä muuttuneen. Nykyisin ei enää istuta sohvalla luuria vahdaten. Ehkä myös kavereille soitetut maratonpuhelut ovat vähentyneet, tai lakanneet kokonaan. Varsinkin nuoret näyttävät pitävän enemmän viestittelystä.
Arkihavainto ei vielä näy tilastoissa. Viestintäviraston mukaan vuonna 2016 matkapuhelimella soitettujen puheluiden kesto oli keskimäärin hieman alle neljä minuuttia, kun se vuonna 2007 oli vähän alle kolme. Tiedot on tosin tuotettu laskemalla kaikkien soitettujen puheluiden minuuttimäärä ja jakamalla se puheluiden määrällä. Tilasto ei kerro kovin tarkasti yksilöllisistä eroista.
Telia on tehnyt omaa tutkimusta asiakkaidensa puhelinkäyttäytymisestä. Yhtiön asiantuntija Petri Lindqvist kertoo, että perinteinen soittelu on todella vähentynyt jonkin verran.
“Puhelu on yhä ihmisille tärkeä varsinkin silloin, kun pidetään yhteyttä kaukaisiin sukulaisiin tai ystäviin, mutta videopuhelut yleistyvät”, Lindqvist sanoo.
Telialla on selvitelty myös nuorten puhelimen käyttöä. Lindqvistin mukaan erot vanhempaan väestöön verrattuna eivät lopulta ole kovin suuret. Kyselyihin ei kuitenkaan välttämättä vastata täysin totuudenmukaisesti.
Asiaa on kysyttävä arkipäivän asiantuntijoilta. Seitsemän aikaan arki-iltana asematunnelin Kompassitaso on rauhallinen, mutta muutama nuoren näköinen istuu penkeillä.
”Ennen tuli soiteltua enemmän, mutta nykyään käytän Messengeriä ja muita viestipalveluita. En oikein tiedä, missä vaiheessa muutos tapahtui. Sovin työkeikkojakin mieluummin tekstiviestillä, koska se on kätevämpää”, sanoo 26-vuotias Saara. ”Käytämme esimerkiksi Snapchatia. Puhelimessa tulee nykyään puhuttua lähinnä perheenjäsenten kanssa”, jatkavat 25-vuotias Marina ja 17-vuotias Titta-Lilja. Kaikki suhtautuvat epäluuloisesti tuntemattomista numeroista tuleviin puheluihin. Soittajaa epäillään puhelinmyyjäksi, ja puhelut jäävät vastaamatta.
Kolmen helsinkiläisnuoren otos siis tukee hypoteesia puhelimessa puhumisen vähenemisestä. Mutta yleisen kulttuurin muutoksen sijasta pitäisi ehkä puhua alakulttuureista. Jotkut suomalaisista pitävät yhä kiinni lankapuhelimista. Tilastokeskuksen tietojen mukaan yksi kymmenestä yli 75-vuotiaasta ei käytä matkapuhelinta. Lindqvist kertoo, että vanhuksia koitetaan nyt vieroittaa lankapuhelimistaan tarjoamalla heille matkapuhelimia, jotka näyttävät lankapuhelimelta.
Jääräpäisyyden ymmärtää, sillä lankapuhelinten myötä puhelimessa puhumisesta on kadonnut mysteerin tuntu: se, että soittaja selviää vasta puhelimeen vastaamalla. Jos et sä soita, jos soitat sittenkin.
