DDR:ssä kehitetty Nukkumatti on Myyrän ohella kenties tunnetuimpia sosialistisia animaatioita. Sarja on tuttu lähes kaikille suomalaisille, sillä se on ollut osa lastenohjelmia jo vuodesta 1973. Rakastettu pikkumies unihiekkoineen on animaatiosarjan ohella tuttu myös Tapio Rautavaaran laulusta Sininen uni. Lempeänä pidetyn, hassusta parrasta ja myssystä tunnetun hahmon taakse kätkeytyy kuitenkin täysin toisenlainen totuus.

TEKSTI Leo Taanila Kuva Tuomas Heikkilä

Tuntemamme Nukkumatti pohjautuu osittain saksalaisen kirjailijan E. T. A. Hoffmannin luomaan Sandmann-hahmoon. Vanhassa kauhutarinassa tämä veijari saapuu Kuusta unettomien lasten luo ja heittää hiekkaa näiden päälle saadakseen heidät vuotamaan verta. Sitten hän varastaa pienokaisten silmät ja ruokkii niillä lapsensa, jotka odottavat nälkäisinä pesässään.

Ajan kuluessa Sandmannin rosoisuudet on hiottu pois, mutta jäljellä on silti epäkohtia. Rautavaara laulaa kappaleessaan: ”Se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa”. Ja tätä kaveria pidetään sympaattisena? Onko Nukkumatti sittenkin se mörkö, jota pienet lapset pelkäävät käydessään nukkumaan? Voi, heillehän pitäisi vain sanoa, että ”Nukkumatti se vain siellä, hän on tulossa heittämään hiekkaa silmiisi”, koska sehän on niin mukavaa.

Nukkeanimaatiossa päähenkilö matkustaa maailmalla (tosin ei koskaan kapitalistisissa länsimaissa!), mutta suuri osa tapahtumista sijoittuu Itä-Saksan betonimaisemiin. Maassa, joka on rutiköyhä ja jonka kansalaiset elävät tiukassa kontrollissa sosialismin alla, avo-Trabantilla, lentokoneella, helikopterilla ja avaruusraketilla kuljeskeleva mies pistää silmään. Silti tuntuu, ettei kukaan sarjan hahmoista osoita kritiikkiä kaikkialle ehtivää Nukkumattia kohtaan. On ilmeistä, että sateenvarjon kanssa liikkuva hiippari nauttii valtaeliitin suosiota. Olisiko mahdollista, että unihiekka onkin ihmisten sumutukseen tarkoitettua pulveria? Lasten – joiden olisi vielä mahdollista oppia vastustamaan propagandaa – silmät sokaistaan heittämällä niihin ”hiekkaa”.

Nykyään Nukkumatti ei ole enää osa Pikku Kakkosen ohjelmistoa. Liekö Ylelläkin tajuttu, ettei moisen sadistin ole soveliasta päästä ruutuun pelottelemaan pikkulapsia? Viimeinkin voimme nukkua yömme levollisina.

Top 5 fiktiiviset nukkujat

  1. Prinsessa Ruusunen – 100 vuotta!?
  2. Diego Serrano – Aika harvan unista saa kasaan kahdeksan tuotantokautta.
  3. Herra Hakkarainen – Onko kukaan nähnyt koskaan hereillä?
  4. Muumiperhe – Havuja perkele!
  5. Unelias – Eikös tämä ollut joku niistä kääpiöistä?