Väsyneenä kaikki on kauheampaa. Ihan oikeastikin on – univajeen terveydelliset vaikutukset ovat tuhoisia. Unen merkitystä ei voi liioitella. Maailmaa johdetaan kuitenkin univajeessa: siihen syyllistyvät niin Merkel, Putin kuin Trumpkin. Yle uutisoi hiljattain myös Emmanuel Macronin unettomuudesta. Mikä saa meidät hyväksymään johtajien kroonisen univajeen?

TEKSTI Heidi Puomisto & Pilvi Nikarmaa KUVAT Alvi Pakarinen

Unettomuus saa meidät pyörimään ahdistuneina sängyissämme ja herättää keskellä yötä laskemaan tunteja aamuun. Se uhkaa niin fyysistä kuin henkistäkin hyvinvointiamme lisäämällä muun muassa sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä altistamalla masennukselle ja päihteiden käytölle. Yksinkertaisimmillaan se pilaa seuraavan päivän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan tästä yhä yleistyvästä kansantaudista kärsii jopa 30 prosenttia suomalaisista aikuisista. Immuuneja sille eivät ole myöskään maailmaa univelkaisina pyörittävät valtioiden johtajat.

Oivauni-uniklinikan perustaja, dosentti ja unilääkäri Henri Tuomilehto, on työskennellyt unen parissa 15 vuotta. Hän on tehnyt alaan liittyvää tutkimusta ja hoitaa työkseen unihäiriöistä kärsiviä potilaita. Yhdeksi syyksi lisääntyneiden uniongelmien taustalla hän nimeää muutoksen arki- ja työelämässä. ”Viimeisen 10–15 vuoden aikana elämäämme on tullut hirveä kuorma ja meiltä vaaditaan paljon. Työ on muuttunut aiempaa raskaammaksi ja hektisemmäksi, ja samaan aikaan unen määrä on jatkuvasti vähentynyt.” Nopeatempoisessa ja henkisesti raskaassa arjessa pärjääminen vaatisi entistä pidempiä yöunia, mutta sen sijaan nukumme vähemmän kuin koskaan. Tuomilehto kuvailee tätä mahdottomaksi yhtälöksi.

Unen tarve kasvaa suhteessa työn vaativuuteen: mitä rankempi työ, sitä enemmän tarvitsee unta. Kokonaisen valtion johtamisen voi kuvitella olevan kuormittavaa, ja unen tarpeen sen mukaista. Monet poliittiset johtajat väittävät kuitenkin pärjäävänsä mitättömillä muutamien tuntien yöunilla. Onko tämä fyysisesti mahdollista? ”Terve ihminen voi jonkin aikaa porskutella neljän tunnin yöunilla, mutta valtaosalla tulee ennemmin tai myöhemmin ongelmia”, Tuomilehto vastaa. Hän huomauttaakin, ettei unettomuus ole normaali tila. Ihminen kyllä selviää siitä, mutta miten se vaikuttaa elämänlaatuun?

Unettomuudesta seuraa muun muassa sairastelua, ärtymyksen, ahdistuksen ja keskittymiskyvyttömyyden lisääntymistä sekä muistin heikkenemistä. Unen aikana energiavarastot myös täydentyvät ja aivot puhdistuvat päivän aikana kertyneistä toksiineista. Liian lyhyessä unessa nämä toimet eivät luonnollisestikaan ehdi tapahtua. Terveysongelmista, kuten sydänvaivoista kärsivällä vaikutukset ovat tavallistakin voimakkaampia.

Unen tärkeyttä ei voi kiistää, mutta kun johdettavana on Keski-Euroopan väkirikkain valtio, voi aika olla kortilla. Ei olekaan yllättävää, ettei Saksan liittokansleri Angela Merkel juuri ehdi nukkua. Merkelillä on kuitenkin taktiikka, jonka avulla hän suoriutuu hektisestä työstään: ”Die Mutti” on kertonut The Local -lehdelle selviytyvänsä pitkistä neuvotteluista ”kamelimaisella kyvyllään” varastoida unta. Hän kertoo pärjäävänsä arkisin neljän tunnin yöunilla, mutta korvaavansa ne nukkumalla viikonloppuisin riittävästi.

Tuomilehto tyrmää Merkelin taktiikan. Ajoittaisen unettomuuden jälkeen jonkinlainen unen kiinni kurominen voi hänen mukaansa onnistua, mutta itse unen varastointi on mahdotonta. ”Voi ajatella, että hän tekohengittää, eli paikkaa kulunutta viikkoa. Mutta ei hän mitään varastoi seuraavalle viikolle. Hän jollain tavalla vaan selviytyy elämästään.”

Tuomilehto tunnistaa tavan pihistellä unesta arkisin ja paikkailla tilannetta viikonloppuisin. Viiden päivän luistaminen ja kahden päivän paikkaaminen eivät kuitenkaan millään matematiikalla johda tasapainoon. Tuomilehdon mielestä vähäinen uni ja etenkin sillä kehuminen kertoo hyvän johtajuuden sijaan siitä, miten huonosti itsestään huolehtii. ”Poliitikoista näkee, että he ovat stressaantuneita. Väsyneen näköistä porukkaahan se on.”

Myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoo Chicago Tribunelle nukkuvansa jatkuvasti vain kolmesta neljään tuntia yössä. Tuomilehdon mukaan Trumpin käytöksen piirteet ainakin täsmäävät univajeen tunnusmerkkeihin, joihin kuuluvat ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet ja kyvyttömyys tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä. Trumpille tunnusomaisia ovat sekavat retoriset hyökkäykset esimerkiksi naisia, mediaa ja Pohjois-Koreaa vastaan.

Trump kertoo pyörivänsä öisin sängyssä ja haluavansa jatkuvasti tietää mitä muualla tapahtuu. Hän onkin tunnettu öisestä taipumuksestaan suoltaa mielenkiintoisimmat ajatuksensa 140 merkin muodossa. Esimerkiksi yleisön suosikki, mysteeriksi jäänyt covfefe-twiitti, ilmestyi Twitteriin keskiyön jälkeen kello 00:06. Vielä myöhemmin aamuyöllä Trump on hyökännyt muun muassa entistä Miss Universumia (2:30) ja juontaja Megyn Kellyä vastaan (3:53). Tuomilehto pitää aamuyön somettamista huolestuttavana: ”Kolmen, neljän aikaan twiittaaminen kertoo ongelmasta nukkumisen kanssa.” Tuomilehdon mukaan moni jakaa harhan siitä, että olemme kehittyneet teknologian kanssa samaan tahtiin, vaikka todellisuudessa evoluution kannalta ihminen on pysynyt samassa pisteessä. ”Luullaan, että pystymme hallitsemaan teknologiaa, vaikka usein käy niin, että älylaitteet alkavat hallitsemaan meitä.”

Trump ja Merkel nukkuvat liian vähän, mutta eivät muutenkaan ole terveellisten elämäntapojen lähettiläitä. Venäjän presidentti Vladimir Putin sen sijaan tunnetaan jopa naurettavat mittakaavat saavasta aktiivisesta elämäntavastaan, johon kuuluvat (paidatta) kalastaminen, metsästäminen, uiminen ja Ylen mukaan myös lumikurkien auran johtaminen riippuliitimen avulla.

Kuitenkin myös Putin nukkuu tiettävästi vähän: hän on sanonut The Guardianin mukaan tarvitsevansa vain neljä tuntia unta ollakseen työkykyinen. Tuomilehto, joka on opastanut yli tuhatta huippu-urheilijaa, kuitenkin toteaa liikunnan vain lisäävän unen tarvetta entisestään. Putinin kohdalla muutamalla tunnilla sinnittely ei siis ole millään tavalla kestävää – kevyt päivätyö maailman suurimman valtion johtajana yhdistettynä liikunnalliseen elämäntapaan vaatii leponsa.

Uni on kiistattoman tärkeää sekä fyysisen että henkisen hyvinvointimme kannalta. Miksi siis pihistelemme siitä? Miksi on oikeastaan vähän inhottavaa kuvitella Juha Sipilää tai Hillary Clintonia ruutupyjamassa, peittoihin kääriytyneenä ja viattomassa unessa? Vastausta voi etsiä ympäröivästä kulttuurista. Nukkumista tutkinut kulttuuritalouden professori Anu Valtonen Lapin yliopistosta toteaa, että suorituskeskeisessä yhteiskunnassa uni näyttäytyy helposti välttämättömänä pahana. ”Länsimaisessa ajattelussa uni on liitetty laiskuuteen, saamattomuuteen ja epätehokkuuteen – ikään kuin se olisi pois jostain tärkeämmästä. Siksi uni näyttäytyy helposti moraalisesti tuomittavana.”

Myös Tuomilehto tunnistaa tämän ajatusmallin. Uni nähdään usein tehokkaan työskentelyn vastakohtana ja moni mittaa tehoaan sillä, kuinka pitkää työpäivää tekee. Tehokkuuden ja unen suhde on Tuomilehdon mukaan kuitenkin täysin päinvastainen: kaikki hyvä tapahtuu kehossamme unen aikana. Päivällä vain kulutamme kehoamme, eikä elimistössämme tapahdu mitään rakentavaa. Esimerkkinä Tuomilehto mainitsee treenaamisen: fyysinen rasitus aiheuttaa lihasvaurioita ja kehitys tapahtuu vasta levossa kasvuhormonin ja testosteronin erittyessä. Samalla uni rakentaa aivojamme. Uusimpien tutkimusten mukaan heikko uni voi olla jopa Alzheimerin taudin taustalla. Riittävä uni mahdollistaa sen, että saamme kehostamme kaiken hyödyn irti. Täten se myös tukee tehokkuutta.

Voiko sitten edes olla totta, että johtajat nukkuvat niin vähän kuin väittävät? Olisi absurdia pitää päätöksiä puolestamme tekeviä ihmisiä kroonisessa, suorituskyvyn rampauttavassa univajeessa. Mainitut päättäjät ovat kuitenkin esiintyneet enemmän tai vähemmän toimintakykyisinä henkilöinä, jotka kykenevät keskustelemaan, neuvottelemaan ja punnitsemaan vaihtoehtoja. Olivat he sitten päätöksissään mielestämme kuinka väärässä tahansa, on mahdollista, että he todellisuudessa nukkuvat enemmän. Kyse voi olla siis vain vääristyneestä markkinoinnista, joka perustuu uhrautumiseen ja vahvuuteen: Merkel uhraa marttyyrina unensa kansakunnan hyvinvoinnin vuoksi, Trump haluaa olla jatkuvasti relevantti, vaikka sitten yöuniensa kustannuksella.

Nukuttujen tuntien vähättely kertoo yhteisöstä, joka janoaa kuulla unenomaisia tarinoita johtajista. Vaikka faktat puhuvat unen puolesta, haluamme yhä pitää päättäjiä yli-ihmisinä. Valtosen mukaan vähäiset yöunet on historiallisesti liitetty nerouteen. Poikkeusyksilö ei tarvitse ”tavallisia” yöunia, mikä näkyy esimerkiksi taiteen ja tieteen kentän sankaritarinoissa. Tuomilehto huomauttaa kuitenkin, että poliittiset johtajat jakavat samat fysiologiset tarpeet tavallisten duunareiden kanssa. ”Trumpin fysiologia ei ole yhtään erilainen muihin verrattuna. Olemme kaikki ihmisiä, eikä hän ole sen ihmeellisempi.”

Kuten kulttuuri, myös unen arvottaminen on kuitenkin muuttuvaa. Valtosen mukaan unen ja valveen sääntely on kytkeytynyt historiallisesti vallitsevaan talousjärjestelmään sekä uskonnollisiin ajattelumalleihin. Talousvetoisessa nyky-yhteiskunnassa tällainen määrittelevä järjestelmä voisi olla kapitalismi, joka sanelee huomattavan osan elämän ehdoista. Columbian yliopiston professori Jonathan Crary pohtii aihetta kirjassaan 24/7 – Late capitalism and the ends of sleep, jossa hän povaa unen arvostuksen tuhoutumista.

Nykyinen yhteiskuntamme kehittyy kohti tauottomuutta: voimme mennä kuntosalille, ravintolaan tai jopa hammaslääkäriin mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Teoriassa ympärivuorokautiset palvelut mahdollistavat jatkuvan kulutuksen, mutta ihmisen rajat tulevat vastaan. Tällöin uni on lähinnä este – sen luonnollinen sykli ei yksinkertaisesti sovi modernin, tauottoman kapitalismin toimintalogiikkaan. Talouden tahti on Craryn mukaan ajanut ihmisistä ohi, ja uni on vain epämiellyttävä historiallinen jäänne, joka tekee kuluttajista passiivisia kymmeneksi tunniksi vuorokaudessa.

Valtosen mukaan kapitalismin sanelemaa normistoa voi vastustaa. Crary taas on sitä mieltä, että jokainen näin kuvitteleva huijaa itseään. Joka tapauksessa kapitalismin dominoiva toimintalogiikka voisi selittää kulttuurimme itsepintaisesti vääristyneitä mielikuvia unesta. Maailmanjohtajat ovat vain osa järjestelmää, joka suosii jatkuvasti aktiivisia yksilöitä. Tämä taas korostuu hierarkian huipulla.

Toisaalta samaan aikaan unen arvostus on kasvamassa. Valtonen on havainnut, että hyvästä unesta on tullut viime vuosina tavoiteltava tila, ja on syntynyt jopa moraalinen velvoite nukkua hyvin. ”Tämäkin vaade motivoituu nykykeskustelussa terveydellisillä ja taloudellisilla seikoilla: pitää nukkua hyvin, jotta on luova, tehokas ja tuottava, ja jotta pysyy terveenä, eikä aiheuta kansantaloudellista haittaa.”

Nukkumisen laiminlyöntiä on alettu kyseenalaistaa etenkin yritysmaailmassa. Myös Tuomilehdon klinikalla käy paljon yritysjohtajia, jotka haluavat parantaa elämänlaatuaan panostamalla uneen. Valtosen mukaan ajatusmalli, jossa hyvä uni liitetään tehokkuuteen, sopii yritysten intresseihin ja ihannoitavaan johtajaidentiteettiin. ”Hyvä uni on myös osa sitä kehonhallinnan kokonaiskolmiota, joka on korostunut viime aikoina: liikunta, terveellinen ruoka ja hyvä uni yhdistetään hyvään johtajuuteen.”

Politiikassa unen hyötyä ei ole vielä löydetty. ”Ehkä [yritysjohtajat] näkevät lähemmin työssään mahdollisen hyödyn, kun ovat konkreettisesti tekemisissä työntekijöidensä kanssa. He näkevät, että kun työntekijöiden palautumista parannetaan, niin työkyky paranee ja sairastavuus vähenee. Poliitikoille hyöty ei välttämättä ole niin konkreettinen”, Tuomilehto pohtii. Ehkä tämä selittyy sillä, että toimeentulo ei riipu yhtä suorasti työn laadusta. Toisaalta ”asiakastyytyväisyys” on myös poliitikon uran elinehto.

Tehokkain muutos kohti parempaa unta tulisi kuitenkin ylhäältä päin. Tuomilehdon asiakkaista esimerkiksi urheilujoukkueet, joissa muutos lähtee valmentajasta, onnistuvat paremmin – joukkueisiin syntyy hyvän unen kulttuuri. Voisiko avain yhteiskuntamme krooniseen uniongelmaan olla siis poliittisten johtajien käsissä?

Ensin on kuitenkin korjattava suhtautuminen uneen. ”On turha antaa mitään vinkkejä, jos henkilö ei ymmärrä miksi uni on tärkeää. Neuvojen antaminen on silloin kuin heittäisi pisaran mereen”, Tuomilehto toteaa.

Jos siis ymmärtää unen merkityksen, voi alkaa tekemään laadukkaampia valintoja. Tällä hetkellä Trump kuitenkin neuvoo kirjassaan Think Like a Billionaire nukkumaan vain niin vähän kuin on pakko. Kokouspöytiin kuukahtavat ja seminaareissa nuokkuvat johtajat kertovat tarinaa yhteiskunnasta, jossa uni jätetään prioriteettien listassa hännille.